23. huhtikuuta 2020

Amatsoninliljan tarina

ajattelin kirjoittavani joskus myös omasta kukastani ja siihen liittyvän tarinan blogiini.

Tänään on kukan muisteluspäivä
ja palaan muistoissani elokuun alkuun vuonna 1987.
Olimme muuttaneet reilu kuukausi aikaiasemmin tähän kotiimme,
kun mieheni vanhemmat tulivat käymään meillä.

Anoppini oli jakanut omasta Amatsoninliljastaan meille tuliaiskukan.
Mieleeni painui sen syvän tumman vihreät leveät lehdet,
joita olin mieheni kotona monta kertaa ihastellut ja sen kaunis valkea kukinto.


Muutaman tunnin päästä, kun isovanhemmat olivat lähteneet kotimatkalle,
tapahtui pienen poikamme tapaturmainen kuolema.

Sen jälkeen elämä soljui omaa ennaltakäsittämätöntä uomaansa.
Koti täyttyi valkeista ja sinisistä kukista,
loputtomalta tuntuneesta kukkalähetysten määrästä.


Elokuu meni.
Tuli syyskuu ja 
lehdet tippuivat puista.
Viherkasvini olivat kuolleet hoidon puutteeseen.

Meni vuosia, 
useita, useita vuosia.
Sitten kerrattain kaupan viherkasvipöydällä näin kukan, jossa oli mielestäni jotain tuttua.

Vihreät liuskamaiset lehdet ja valkea kukinto.
Tuntui kuin joku muisto olisi tullut mieleeni
ja halusin vaalia sitä.

Ostin kukan
ja istutin sen samaiseen ruukkuun,
jossa anoppi oli kukkansa tuonut.


Taas kului vuosia, 
useita vuosia, 
kunnes vuosi sitten huomasin mieheni serkun Facebook -päivityksessä
 kuvan upeasti kukkivasta Amatsoninliljasta.

Kirjoitin kommenttiin sukulaisnaiselle,
että minulla on varmaan ollut myös hänen tätinsä tuomana tuollainen kukka.

Ja siinä viestitellessä selvisi, 
että mieheni äidin ja tämän serkun kukat ovat lähtöisin Kotkassa asuneen sukulaisen kukasta.

Hän lupasi laittaa minulle kasvamaan Amatsoninliljan
 ja niin hän tekikin,
Syyskesällä he toivat kukan tuliaisena meille.
Istutin sen oitis siihen anopin kukkaruukkuun,
joka on säilynyt nämä vuosikymmenet ehjänä.

Yksi ympyrä oli sulkeutunut! <3

 Amatsoninliljana aikanaan ostamani Viirivehka kasvaa ja kukoistaa
ja sillä on edelleen sijansa kotonamme  "vale Amatsoninliljana".


Toivottavasti minulla on aikaa, taitoa ja ymmärrystä vaalia tätä 
mieheni suvun naisilla hengissä säilynyttä ja vuosikymmeniä mukana kulkenutta viherkasvia.

Olisi hienoa,
että jonakin päivänä minäkin voisin jakaa siitä sipuleita uusiin ruukkuihin eteenpäin vietäviksi.
Muistoksi edesmenneestä Greta-mummusta ja hänen sukunsa naisista,
Antton-veljestä,
meidän kodista.

Tytöilleni,
pojilleni,
rakkailleni.


Tämä oli minun Amatsoninliljan tarina
ja nyt se on kirjattuna tänne.

~~~~~~

Onko jollakin sinun kukallasi joku tarina,
jonka ehkä haluaisit jakaa?





7 kommenttia:

  1. Lämmin halaus sinulle Kaisu♥... kaunis ja surullinen tarina sinun Amatsoninliljalla. Mutta nyt sinulla on siellä uusi lilja kasvamassa ja varmaan joku päivä lapsesi kertovat siitä oman tarinansa.
    Ihanaa viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula oman tarinasi jakamisesta aikanaan. <3
      Juurikin sitä jatkoa toivon tälle kukalle, tälle tarinalle. <3

      Poista
  2. Ihana tarina kukallasi, surua, iloa,muistoja💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeasti tämä kukka kantaa monenlaisten hetkien muistoja. 🍃🍃

      Poista
  3. Onpa todella kaunis kukka, ja ihana tarina. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä erityisen kaunis viherkasvi. 🍃🍃Syvän vihreät kiiltävät lehdet ja kaunis valkoinen kukkien rykelmä.

      Poista