Omenoiden aikaan

Omenoita siellä,

omenoita täällä.

Syyskuu on ihanan omenaista aikaa!

Omppuja on tarjolla monessa muodossa;

tuoreeltaan naposteltavana,

piirakkana,

uunipaistoksena,

soseena, 

mehuna.

Kotona, työpaikalla, kaupoissa, markkinoilla.

Facebookista löytyy paikkakunnittain omenapörssejä, 

joissa jaetaan omenailoa niitä tarvitseville ja haluaville.

Harmittaa toki tänä ruokahävikistä puhumisen aikana,

että kaikki omenat eivät päädy edes keittiöön.

Monet kipuilevat puista tippuvien omenoiden kanssa 

ja ajavat niitä kompostiin ja kaatopaikalle.

Aina ei kysyntä ja tarjonta kohtaa, harmi!

~~~~~~

Meidän pihalla on kaksi omenapuuta;

marjaomena- ja perheomenapuu.

Tuo marjaomenapuu on ns. koristepuu,

mutta sen omput ovat kyllä makioita ja korean punaisia.

Olen hyödyntänyt niitä monella tapaa.

Tein viikolla uunissa omenasosetta 

ja ihana tuoksu- ja makumuisto nousi taas mieleeni.

Ajatus kulki 70 -luvulle ja lapsuuskodin keittiöön,

jossa äiti keitti Mehumaijalla naapurista laatikkotolkulla poimittuja omenoita mehuksi.

Keittämisestä jäljelle jääneestä omenamäskistä teimme sitten hilloa.

Sellaisella käsipelillä pyöritettävällä raastimella jauhoimme

 sen keittämisessä pehmenneen omenamassan

tai painelimme sitä isoreikäisen sihdin läpi kauhalla.

Lämmin, omenantuoksuinen, lösyinen tunnelma keittiössä,

ikkunat aavistuksen huurtuneina,

puuhailimme siinä yhdessä. 

Kesken touhujen äiti hakee kellarista jotain uutta;

maustamatonta jogurttia, jota hän on kauppareissulla ostanut.

Puolen litran vihreä pakkaus,

jossa oli kyljessä tyylitelty violetti hedelmä,

ehkäpä luumu.

Se mieleen painuva hetki,

kun sitä valkeaa samettista,

uutta, ihmeellistä maitotuotetta kaadetaan jälkiruokamaljaan

ja siihen lisätään pehmeää, kotitekoista omenasosetta.

Äiti kehoittaa maistamaan.

Ja se maku vie kielen, valloittaa mielen.

Sisareni välitti muuten samanmoisia muistoja eilen,

kun oli keitellyt omenahilloa.

Miten merkityksellisiä on ruokien maistamiskokemukset,

niiden painuminen makunystyröihin ja mielen sopukoihin.

Se muisto voi olla  toki huumaava tai karvas.

Minä laitan tänäkin syksynä omenasosetta

ja herkuttelen maustamattomalla jogurtilla.

Tarjoilen sitä herkkua omilleni

ja toivon, että hekin saavat tämän samettisen omenan ja jogurtin makumuiston.

Mietin kylläkin,  jääkö lapsillemme tämän päivän maisteluista näin syviä kokemuksia,

kun monenlaista ja monenmakuista tuntuu olevan niin paljon tarjolla!?

Onnenomenoita,

pieniä pipanoita 

Sinulle tähän sunnuntaihin!

Mitä sinun omenasyksyysi kuuluu?

Täältä löydät minun omenaisia juttuja lisää.

Niitä, jotka syksystä toiseen taitavat toteutua! 

Omenaperinteitä! 

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2017/09/uunissa-tehty-omenahillo-ja.html

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2016/09/omenariisipuuro.html

http://tauvonpaikka.blogspot.com/2016/09/kaikkien-kehuma-omenapiirakka.html