29. joulukuuta 2018

35 vuotta sitten





35 vuotta sitten minusta tuli äiti.
Ajatukseni ovat kulkeneet tänään Helsingin Naistenklinikalle,
jonne Mannerheimintien kodistamme kävelimme synnyttämään.

Siellä esikoispoikamme "Osku, Eka Vekara" näki joulukuisen iltahetken valon.

Syntymän jälkeen minun piti painaa mieleeni numerosarja 458,
joka oli vauvan kaulaan laitetun hopeisen ketjun numerolaatassa. 
Se numero on painunut syvälle mielen sopukoihin. <3

Vauva käärittiin valkovihreään lakanakapaloon ja 
hänet laitettiin nukkumaan valkeaan metalliseen pinnasänkyyn,
jossa oli renkaat alla.

Silloin ei ollut tärkeänä ihokontaktit 
eikä vierihoidot.
Oli vauvalat ja jatkuva ralli käytävillä,
kun äidit kuljettivat vastasyntyneitään imetyksien välillä vauvalaan .

Muistan vahvasti sen raastavan tunteen, kun  oma rakas vauva piti jättää 
itkevien vauvojen keskelle
ja lähteä yksin omaan huoneeseen nukkumaan.

~~~~~

Paljon on synnytykseen liittyvät käytännöt muuttuneet äitiyden matkallani,
mutta syntymä ja uusi elämä on aina ollut 

suuri ihme, 
lahja. 


Paula Kokkonen on kiteyttänyt äitiyden ajatuksia runoon 
"On ilo olla äiti"
ja niihin sanoihin voin yhtyä tänään.



                               Ensin kohtuna,                              
kehtona, lohtuna,
kylkenä, rintana
suojapintana
tarjoten syliä, olkapäätä,
astua esiin, uhmata säätä,
pelkkänä korvana kuunnellen
arkea juhlaksi muunnellen.

Rahapussina, ruokkijana
apuna ymmärrys, katse ja sana,
emona poikasia vartioiden:
miten se pärjää omin voimin,
teinkö oikein, näin kuin toimin?

Peittelemässä hyvään yöhön,
herättelemässä päivän työhön,
asemilla saattelemassa,
satamissa odottelemassa
mummolasta palaajaa,
maailman ääriin halaaja.
Se äskeinen linnunpoikanen
on tänään iso aikuinen.
Se lentää itse, sen siivet kantaa
kohti kutsuvaa taivaanrantaa!

Minä äiti, nyt ilosta itken,
epäilyn kaiken itsestäin kitken
ja ylpeänä, itsekseni hiljaa sanon,
olen herättänyt hänessä elämänjanon.
-Paula Kokkonen-


Vitriinissä olevat patsaat ovat muistoja monista perhetapahtumista ja juhlahetkistä.
Niitä yhdistää sanat
äiti, isä
lapsi
perhe
<3
Elämää kannattelevat elementit.
Ja enkelit,
jotka suojelevat ja varjelevat elämää.

~~~~~

Onnellista syntymäpäivää Sinulle esikoisemme!







17 kommenttia:

  1. Äitiys on ihana asia, kaikkine iloineen ja haasteineen. <3
    Onnentäyteisiä hetkiä teille nyt ja myös tulevana vuonna!

    VastaaPoista
  2. Voi,miten ihana onkaan tuo Kokkosen runo. <3
    Kyllä on synnytyssairaalan käytännöt muuttuneet vuosien aikana. Varmaaan tuolloin 35 vuotta sittenkin äidit sydämessään tunsivat, että vauvan paikka olisi äidin vieressä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monenlaisia suuntauksia ja ajatuksia on mahtunut niihin kolmeen vuosikymmeneen, jolloin minulla on ollut vauvoja! <3 Mutta vauvat ovat olleet aina vauvoja, äitiä tarvitsevia. <3

      Poista
  3. Ihana postaus!Pikkulomalla täällä eteläisessä Suomessa. Juurikin noita runossa olevia asioita olemme saaneet pohtia pienen kummipokamme ympärillä. Onnea, iloa ja elämänmakuista uutta vuotta sinulle blogiystäväni! Kiitos tästä vuodesta❤t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, kun olette etelään päässeet lomailemaan. <3
      Kyllähän se vauva on aina suuri ihme ja ihastelun kohde.
      Kiitos Pirta SInulle. SInä uskollinen blogiystäväni! <3

      Poista
    2. Ihan olin yksin lomalla, niin mielellään kun kahden olisimme lähteneetkin.Lomalla kummiskin.t. Pirta

      Poista
  4. Onnea esikoisellenne! Meidän äitien mieleen ovat vahvasti painuneet juuri perheen kasvuun liittyvät muistot. Täällä välimerellä se 'vierihoito', vieläkin aikaisemmin, johtui tilojen puutteesta, 6 sänkyä ja vauvojen sängyt pienessä huoneessa, plus joitain lepotuoleja auttajille, tavarat matkalaukuissa sänkyjen alla, kaappien puutteessa. Kaikki piti tuoda kotoa. Viikon kuluttua sitä jo henkäisi helpotuksesta päästä kotiin keskosena syntyneen kanssa. Ja hyvin se meidänkin esikoinen on kasvanut. Seuraavat lapset pääsivät maailmaan jo paremmissa tiloissa. Hyvää uutta vuotta. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Synnytykseen liittyvät asiat ovat varmasti kovastikin erilaisia eri kulttuureissa. Kovin on ollut sinullakin ollut täysinäinen huone siellä ensimmäisesi kanssa. ;)
      Kuusi äitiä oli silloin v.83 Naistenklinikallakin. Vaatteet laitettiin silloin vielä listauksen mukaan vaatepussiin ja kuskattiin jonnekin varastoon. Kuopuksella aikaan oli vaatekaappi ja suihku omassa huoneessa. Se oli jo luxusta.
      Se on totta, että nämä vauvamuistot ovat äitien syvimpiä kokemuksia ja muistoja. <3

      Ihanaa uutta vuotta ja kiitos Irmeli yhteisestä blogimatkasta! <3

      Poista
  5. Paljon onnea äidille ja pojalle! 💕 Sinun äitiytesi matkalla alkaa nyt sitten jo varhainen keski-ikä. 😉

    Äitiys. Elämän ihanin ja haastavin tehtävä. Kauniisti tuossa Kokkosen runossa kiteytyykin koko lapsen kasvatuksen matka vauvasta aikuisuuteen ja niihin tunteisiin, joita se meissä äideissä herättää.

    Vauvala. Ajatella, että minäkin muistan sellaisen olemassaolon. Muistan ihmetelleeni äidilleni, kun menimme 80-luvun loppupuolella laitokselle katsomaan vastasyntynyttä pikkusiskoamme, että miksi vauvaa ei saa ottaa syliin. 6-vuotiaan ymmärrykseen ei mahtunut, että vauvaa sai katsella vain lasiseinän läpi. Siellä ne vauvat vieretysten makasivat pedeissään, vaaleansinisiin ja -punaisiin puettuina ja niitä oli monta! Näytti, että hoitajien kädet eivät meinanneet riittää niitä kaikkia hoitamaan. Kaikkea sitä on pieni tyttö ehtinytkin lyhyen vierailun aikana mieleensä painaa. 🤗 Kovasti ovat ajat siitä muuttuneet, monessa mielessä parempaan suuntaan.

    Onnellisia hetkiä teille sinne edelleen! 😙

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru,
      ihanasti sinäkin muistat nuo vauvala-ajat. <3 <3 Vaaleanpunaista ja -sinista, juurikin niin.
      Ja ihania kapaloituja pikkukääröjä, jotka olivat käsien ulottumattomissa siellä lasiovien ja -seinien takana.

      Monet asiat ovat kyllä muuttuneet luomumpaan suuntaan.
      Toki äiditkin tarvitsevat lepoa, mutta kyllähän se vauva on äidin rinnalla luonnollisimmassa paikassa. <3

      Ihana on tuo runo. Monena sitä äiti -ja isä - saa olla tässä tehtävässä.

      Kaikkea hyvää uudelle vuodelle ja sen projekteihin! <3
      Kiitos rinnalla kulkemisesta täällä blogissakin. <3

      Poista
  6. Ihanaa Kaisu♥, kauniit ja koskettavat sanat "pienelle" pojallesi. Maailman kaunein asia on tuo vastasyntynyt käärö. Onnittelut teille molemmille.
    Hyvää uutta vuotta ja kiitos blogiystävälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa, kiitos kauniista sanoistasi ja rinnalta kulkemisesta täällä blogissa! <3

      Poista
  7. Kaunis postaus! Onnellista Uutta Vuotta sinulle ja läheisillesi!

    VastaaPoista