Arjen juhlaa lasten ja lastenlasten kanssa

Teimme  pidennetyn viikonlopun lomasen tyttären perheen luokse.

Se olikin ihana katkaisu arjen kiireelle ja puurtamiselle.

Aikaa yhdessä ololle ja yhdessä tekemiselle.

Kun ajelimme torstaina Keski-Suomeen päin, 

minua hymyilytti eskarilaisen viikontakainen puhelu.

Siinä soittaessaan hän tomerasti kysyi,

oletteko tosiaankin tulossa meille syyslomalla.

Ja matkalla hän soitti ja totesi, että on tosi ihanaa kun tulette. <3

Oli ihana matkata, kun tiesi olevansa kaivattu, odotettu matkalainen.

Heinäkuusta on kulunut liian monta ikävän hetkeä.

Perjantaina tyttäremme  kävi pikku pätkän töissä ja me saimme olla "kotimiehinä".

Se olikin oikein mukavaa hommaa.

Sää oli mitä kaunein.

Syysaurinko paistoi ja siellä oli vielä puissa lehdet kauniissa ruskan väreissä.

Asuinalueella on luonnonpuistoja, lampia ja aivan ihana toimintapuisto.

Puistoon me arvatenkin suuntasimme askeleemme 

kolmen oman nuorimmaisemme ja kolmen lapsenlapsemme kanssa.

Miten taitavia kiipeilijöitä ja hyppijöitä lapset olivatkaan parkourkivillä. 

Enot ja täti liikuttivat pieniä oikein olan takaa ja aika tuntui kuluvan kuin siivellä.
Lapset keräsivät vaahteran lehtiä kasaan ja tekivät innoissaan lehtisadetta.
Meillä ei ollut kiirettä ruoanlaittoonkaan;
vävy oli jo illalla keittänyt keiton valmiiksi. :)

Meidän tehtävänä oli vain nauttia tästä kaikesta;

lapsista ja heidän ihanista touhuistaan,

tästä hetkestä, isovanhemmuudesta.

Ulkoilun jälkeen kävimme toki myös kirppiksilläkin.

Lauantaina teimme vähän shoppailuja ja iltapäivällä kävimme Aalto Alvarissa uimassa.

Mukava paikka, jossa energia kului ja lapset nauttivat sydämiensä kyllyydestä.

Sunnuntaiaamun lounaalta sitten lähdimmekin jo kotimatkalle.

Pienet jäivät itkemään

ja itselläkin vedet kiersivät silmissä.

Yhdessäolon hetkillä on siivet ja eronhetkillä kainalosauvat!

Yritin muistaa myös sen, että

ilman lähdön kipua ei ole jälleennäkemisen riemua. <3

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Yhdessäoloon kuului monenlaisia tunteita,

monenlaisia rooleja.

Äitinä ja isänä on ihana katsoa nuorten talostelua.

Pikkuperheen onnea ja iloa tästä hetkestä, toisistaan.

Sitä mitä oma lapsi on ottanut mukaansa tapoina ja tottumuksina täältä kodin arjesta

ja sitä minkä he ovat yhdessä toisin tehneet.

Mummuna ja pappana sitten ihana isovanhemmuuden rooli.

Ja se, että on meillä on elinikäinen äiti / isä lapsi -suhde,

olemme nyt lastemme kanssa myös vertaistukena toisillemme vanhempina ja 

vielä omalla tavallaan ystäviäkin, 

jossa kohtaa nämä kaikki elämänvaiheiden tuomat peilauspinnat! 

<3

 Totesimme papan kanssa jälleen, että olemme  

lapsiamme varten heidän elämänsä eri vaiheissa. 

Nyt saamme huolettomammin
 kulkea heidän rinnallaan ja tukea. 

Saamme välittää heistä ja heidän lapsistaan,

rakastaa ilman kasvatusvastuuta.

Tämmöistä arjen juhlaa
ja elämän tähtihetkeä saimme kokea!

~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ihanaa alkavaa viikkoa Sinulle!

-Kaisu-