Kyllä harmitti marraskuun loppupuolella,
kun Jari-myrsky oli kaatanut
pihasaunan viereisen heinäseiväsaidan.
Joku kohta oli antanut periksi tuulen tuiverruksessa
ja siellä aita makasi osittain maata päin.
Ei auttanut silloin muu kuin pönkätä aita pystyyn
ja lähteä kotiin.
Oli tullut pientä puuhaa tälle kesälle!
Teimme tuon kyseisen aidan mieheni kanssa vanhoista,
siroista heinäseipäistä reilu kymmenen vuotta sitten.
Se oli sellainen ex tempore -ideasta noussut aita.
Naapuri oli nimittäin kaatanut metsän pihasaunan vierestä
ja halusimme saunan kulmalle jonkinlaista näkösuojaa.
Harmaantunut aita on sulautunut mukavasti maisemaan
ja rajannut mukavasti saunan seutua.
Siitä on tullut mökin
vanhaan pihapiiriin kuuluva elementti.
Toiveena ja tavoitteena on tarttua piakkoin toimeen
ja kunnostaa aita kohtaamaan
tulevien vuosien tuulet ja tuiverrukset.
Toivottavasti löydämme katkenneiden kohdalle vielä
tuota "lajia" olevia seipäitä.
Niissä oli sellaisia mukavia pieniä yksityiskohtia.
Kaatunut aita sopii hyvin
Eli niin huonoa asiaa, ettei jotain hyvääkin löydy.
Mökistä leikillisesti sanotaan, että se on työsiirtola.
Mutta onhan se mukava,
että siellä on touhua ja tekemistä,
yhteisiä projekteja.
Aika syö ja ruoste raiskaa.
Tuuli kaataa.
Aina joku on vinossa ja kenossa.
Mikään ei pysyvää.
~~~~🏡~~~~
Lauantai-aamun hetki.
Aurinko on noussut ja kastehelmet kimaltelevat nurmella.
Vihdoinkin alkaa tuntua kesälle.
