Auringonkukkia ja kirppislöytö

Perjantai. 

Kesälomapäivä.

Pidennetty viikonloppu.

Vettä sataa ja ukostaa. 

Syysmyrskyn tuntua on ollut jo useampana päivänä.  

Puut tuntuvat kellastuvan, rusehtuvan ihan silmissä

ja syksyisten lehtien lento on alkanut. 

Sitten tuli syksy

ja hän laski 

taakan harteiltaan.

Maahan leijailevien 

lehtien lailla,

putoilivat huolet pois.

Yksi kerrallaan.

Ilma täyttyi raikkaasta, 

uudenlaisesta tuulesta.

Siihen hän tarttui

tiukasti,

niin tiukasti!

Ja hymyili 

auringonkukkien lailla. 

-Paula Piirainen-

Niinpä! Syksyiset tuulet tuovat uudenlaisia ajatuksia 

ja suunnitelmia päiviin.

Olin ajatellut tänä lomapäivänäni siivoilevani ja liikkuvani, 

mutta muutamiin leivonnaisiin touhuaminen kuitenkin jäi tänään. 

Hyvä niinkin! 

Onhan tässä aikaa 

-ja kalenterista löytyy lisää päiviä!

Päivän parhautta oli, 

kun pitkästä aikaa piipahdin kirpputorilla ja kierrätyskeskuksessa. 

Kirppikseltä löysin kivan "kiikkutuolin maton"

-niin kuin virkatussa ihanuudessa luki- 

ja se maksoi vain neljä euroa.

Laitoin "kiikkutuolin maton" tuohon kodin korituoliin,

mutta loppusijoituspaikka taitanee löytyä mökiltä. 

Kaunis käsityö ja ihana löytö, 

joka ajattomuudessaan tuo minulle iloa pitkään. 

Pikaisella kauppareissulla nappasin

 parin euron Pirkka-auringonkukkanipun maljakkoon. 

Pitkästä aikaa ostokukkia;

siitäkin huomaa kesän alkavan olla takanapäin! 

Keltainen väri tuo pirteyttä ja piristystä tähän viikonloppuun. 

On kesäkauden päättäjäisten aika. 

Toivotaan, että sää suosi huomisia venetsialaisia!

Elokuun viimeisen viikonlopun iloa ja mukavaa tunnelmaa Sinulle!

Nautitaan syyskesään kallistuvista päivien hetkistä! 

💛

 

Pikkuisen neulepaita

Niin meni kevät ja odotus,

kesän kauniit päivät 

ja ollaan tultu jo syksyn kynnykselle.

Hän on huomenna jo neljä kuukautta vanha.

Kun huhtikuun lopulla lähdimme reissuun lämpimään, 

kävin varta vasten ostamassa mukaani vauvamerinoa,

 pehmoisen tuntuista  Ciao trente -lankaa.  

Sellaista lempeän harmaata, 

samaa sävyä, joista olin neulonut odotetun vauvan vanhempien paidatkin.

Aloitin neulomaan pientä paitaa jo lentokentälle suuntautuvalla junamatkalla.

Minulla oli neulomisen halua, muttei mitään ohjetta.  

Lähdin neulomaan näppituntumalla ja "ihan omasta päästä".

Minulla oli aikaa neuloa, 

odottaa h-hetkeä ja jännätä,  milloin se viesti vauvan syntymästä tulisi.

Päädyin hiojen ja helmaresorin jälkeen sydämelliseen ajatukseen 

ja sen kehittelemiseen

altaan reunalla rantatuolissa ja parvekkeella.

Kun odotettu viesti vauvan syntymästä tuli, 

kääräisin kaulusresoria vailla olleen neuleen matkalaukkuun.

Neule oli tehnyt tehtävänsä;

mummu oli saanut jalostettua tunteensa siihen. 

Olimme niin onnellisia, 

että tämä odotettu ja kaivattu pienokainen oli tullut

ja täyttänyt vanhempiensa tyhjän sylin.

Kesäkuun alussa kun odottelimme vauvaa ensimmäiselle mummulakäynnille, 

otin ja neuloin resorin kaula-aukkoon.

Sovitimme paitaa ja sehän oli kuin mekko pienen päällä. 

Mummu oli tehnyt kasvunvaraa,

 mutta onneksi oli lämmin kesä ja vauva kasvoi sinä aikana.

Sain vastikään sovituskuvia. 

Paita alkaa olla sopiva syksyn viileisiin päiviiin. 

Merinon lämmön lisäksi paidasta löytyy mummun lämpöisiä ajatuksia 

sekä Kreetan auringon säikeitä. 

💓

Viimeksi olin neulonut ihan pientä nuttua opiskellessani ja odottaessani esikoistamme

reilu 40 vuotta sitten. 

Se on jäänytkin minun tekemäksi ainokaiseksi nutuksi.

Äitini on neulonut minun edestäkin monenlaisia pieniä, sieviä neuleita meidän vauvoillemme

ja sitä perinnettä hän on jatkanut isomummun roolissa edelleenkin. 

Myös tämä pieni sai kauniin, beigen neulesetin Nalle-langasta. 

💓

Tämmöisiä mummun hommia tällä erää 

ja onnenhuuruisia ajatuksia.

Tämäkin pieni on tulossa viikonloppuna venetsialaisiin tännepäin.

Saamme silloin olla hetken yhdessä,

liki toisiamme 

- ja ehkäpä illan viiletessä on jo neuleellekin käyttöä.