7. marraskuuta 2023

Leivonnaisia omenarenkaasta ja voitaikinasta





Viikonloppuna teki mieli leipoa pitkästä aikaa jotakin kahvileipää, 
kun oli vieraitakin tulossa. 
Päädyin hyödyntämään pakasteesta löytyneen taikinapaketin sekä 
hedelmälautasella olleet omenat. 
Tuli tehtyä siis ensimmäiset voitaikinaiset tortut tälle vuodelle! 

Leivoin joskus somen sivuilla näkemiäni omenaisia rinkuloita
muistijäljen perusteella ja ohje on tässä nyt minunnäköisenä.  




1. Ota siemenkota omenaporalla pois.
Leikkaa omenasta vajaan sentin paksuisia viipaleita.  
Isonna reikää terävällä veitsellä ja  
kanelisokeroi omenaviipaleet molemmin puolin.

2. Kauli voitaikinalevy hieman pitemmäksi 
ja leikkaa se neljään pystysuoraan suikaleeseen.

3. Vedä taikinasuikale omenaviipaleen reiän läpi puoliväliin 
ja kieputa päät molempiin suuntiin renkaan ympärille.
Tässäkin tekemällä oppii ja hoksaa, miten kieputus parhaiten sujuu!

4.Paista leivonnaiset 225 asteessa 12-15 minuuttia kauniin ruskeaksi.
Kannattaa kurkata myös, että pohja on paistunut riittävästi.

5. Jäähdytä, ripottele tomusokeria pinnalle ja nauti!








Pyhäinpäivän kolmenlaiset leivonnaiset samasta taikinasta.

Omenaiset rinkulat olivat kiva, hedelmäinen vaihtoehto ja lisä 
perinteisille joulutortuille sekä noille omena-kanelisilmäisille kukkatortuille.
Miniä sanoitti, että maku oli kuin omenaviinerissä. 
Taidanpa leipoa isänpäiväksi näitä herkkuja gluteenittomasta valmistaikinasta.

~~~~~

Minkälaisia herkkuja sinä olet tehnyt voitaikinasta kahvipöytään?





 

4. marraskuuta 2023

Pyhäinpäivänä




Tänään on taas sytytetty tuhansia kynttilöitä 
sekä rakkaudesta, kaipuusta että kiitollisuudesta
 edesmenneiden ihmisten ja yhteisten päivien muistolle.  

 


Kirkkomaan tuhannet kynttilät,
kertovat tarinoita rakkaudesta.
Ikuisesta kaipauksesta.
Pienen hetken ajan marraskuun musta harso,
väistyy valon tieltä.
Silloin enkelit 
seisovat vierellämme.

-Maria Vakkuri-


♥♥♥♥


Meidänkin ajatukset ovat kulkeutuneet taas menneisiin vuosiin ja päiviin .
Siihen menetykseen, mitä silloin koimme 
ja joka on muovannut meidän elämäämme 
omalla pysyvällä tavallaan. 

On olemassa aika ennen sitä elokuista päivää 1987 ja sen jälkeen.
Ja se ajanlasku pysyy meidän vanhempien mielessä. 




Tänään seisoimme pienen poikamme haudalla ja 
sytytimme kynttilän lapsemme sekä isäni ja appivanhempieni muistolle.
Upotimme lyhdyn syvälle hankeen, 
ettei tuuli sammuttaisi kynttilän pientä vapisevaa liekkiä.

Olimme siinä hetken vaiti
ja sitten Hän sanoi ääneen sen mitä molemmat ajattelimme; 
"se oli suuri menetys".





Illalla katselemme taivaalle 
ja etsimme silmiimme kirkkainta tähteä. 
Sanomme sitä johtotähdeksi.