19. kesäkuuta 2022

Luonnonkukkien päivänä

Tänään on luonnonkukkien päivä, klik
ja tämän vuoden kukka on mäkitervakko.
Sen rinnalla kaikki luonnonkukat ovat huomionsa ja  päivänsä ansainneet
sekä luontoretketkin, joita tänään on järjestetty ympäri Suomen 
luonnonkukkien tyyssijoille.




Täälläkin olisi ollut tänään opastettu retki kukkaniitylle.
Aamulla satoi kuitenkin vettä kaatamaalla 
ja olin sen verran mukavuudenhaluinen, 
että päädyin jättämään retken väliin.

Kulkiessani ja katsellessani
noita peltojen ja tienvarsien värikkäitä kukkijoita
ja metsän pohjalla kasvavia pieniä kesiemme kaunistajia
yritän palautella mieleeni niiden nimiä.

Ja aina löytyy mieluisia yllätyksiäkin.
Vastaikään nimittäin löysin läheiseltä metsäpolulta vaaleapunakukkaisia metsätähtiä
ja pyörälenkillä bongasin ison alueen 
suloisia, erisävyisiä kissankäpäliä,
joita en ole vuosikausiin nähnyt.

Ja suopursukin kukkii jo.
Tuntuu todellakin siltä,
 että "on lyhyt linnunlaulu, huvi,
ja kukkain kukoistus, ja riemu muu".
Että kaikki luonnonkukat kuin perennatkin kukkivat niin nopeasti
tänä(kin) kesänä
ja kukkaisloisto on harmiksemme vain hetken kauneutta .

Nyt kukkii niittyleinikki keltaisenaan.
Tuo myrkyllinen kasvi, 
jota lehmätkin kaihtavat,
on yksinkertaisuudessaan niin herttaisen kaunis.

Niittyleinikin rakenne opiskeltiin neljännellä luokalla 
opetustaulun visuaalisen tuen mukaan niin perusteellisesti,
että vieläkin ne nousevat vahvasti mieleen muistin sopukoista.
Hede, emi, sikiäin, luotti,
liuskalehtinen,
maavarsi.
Niin ne tärkeät sanat kuuluivat.






Nuo herkät, keltaiset leinikit kuivuvat kauniisti
ja säilyttävät värinsä hyvin. 
Ne vetäytyvät kuivautuessaan, 
joten kimppu saa olla tuoreena reiluhko.

Nuorena äitinä keräsin kesäisin niittyleinikkejä
lasten kanssa ulkoillessamme.
 Ne olivat sitten kesäisiä muistoja,
jotka  toivat väriä sisustukseen ja piristystä arkeen.

Eilen keräsin pitkästä aikaa niittyleinikkikimpun ja ripustin sen
 tuvan mökin kattoon,
leipälapion varteen kuivamaan.




Kun on poutasää,
taidan kerätä kimpun jos toisenkin.
Kappaleen kesän kauneutta iloksi tuleviin päiviin.

Keräätkö sinä kukkia tai heiniä kuivamaan?
Mitkä onnistuvat hyvin ja säilyttävät värinsä?





 

16. kesäkuuta 2022

Kesäkassi

Kesä, kukat ja loma.
Siinä kolme kaunista sanaa,
joista juuri nyt iloitsen ja nautin.

Eilen oli  ensimmäinen kesälomapäivä 
ja tätä ihanuutta jatkuukin sitten tänä kesänä vähän pitempään.
Kiitos työnantajalle mahdollisuudesta vaihtaa lomarahoja vapaiksi!




Eilen paistoi, tänään sataa.
Sää antaa toki puitteita touhuihin,
mutta loma on aina lomaa säästä huolimatta.

Yksi jos toinenkin on muistutellut minua huilaamisen tärkeydestä.
Ehkäpä sitä osaa jo tällä iällä heittäytyä enemmän omiin, mieluisiin juttuihin
ja jättää "to do"-listat tekemättä;
 mennä fiiliksen mukaan.

Eilen ompelutti.
Innostuin laittamaan vuorikankaan euron kirppislöytökassiin.
Poistin kassista vanhan virttyneen vaaleanpunaisen trikoovuoren
ja liotin sitä hetken pesuainevedessä.
Tässäpä perinteinen "kassi ennen vuorikankaan laittoa"-kuva.






Ja "vuorikankaan ompelemisen jälkeen".






Samettisen pehmeä kangas tuo kassiin arjen luksusta ja pehmeyttä
muovisen punoksen rinnalle.

Kassia laitellessani muistin, 
että äidillä on samanmoinen, narusta solmittu makrameekassi,
Kuulema jo 60 vuotta vanha! 

Liekö siihen lapsuuden kassimuistoon liittynyt se,
että niin innoissani tämän euron kassin kotiutin sieltä Tampereen Fidasta 
kesällä kerran. 




Mietin, josko ompelisin muutamia valkoisia helmiä kassin toiselle sivulle,
mutten löytänyt jemmoistani ainuttakaan.
Menisikö "överiksi"?








Ihanat perennat kukoistavat uskollisesti vuodesta toiseen.
Nyt on alppiruusujen aika.
Tykkään niin paljon tästäkin kukkapenkistä,
helposta ja huolettomasta.


🌸


Kesäistä keskiviikkoa Sinulle.
Ollaanpa kuulolla ja saa laittaa postaustoiveitakin,
kun on nyt aikaa enemmän blogillekin.