13. syyskuuta 2020

Diy barbitalo


Kun kyselin neljä vuotiaan lapsenlapsemme synttärilahjatoiveita,
hänen äitinsä kertoi tyttären haaveilleen barbitalosta.
Ja miniän toiveena oli, että se voisi olla puunvärinen. 

Tartuimme papan kanssa tuohon lahjavinkkiin
ja ryhdyimme viikko sitten tuumasta toimeen.



Barbitalon seinät, lattia ja katto tehtiin liimapuulevystä
ja takaseinä tuli ohuesta vanerista.
Levynpalaset kiinnitettiin toisiinsa Eri Keeperillä ja pienillä ruuveilla.

Ikkunoiden ja oven teossa työkaluina oli pora ja pieni poranterä, 
jolla tehtiin kuviosahalle "tie" aukon sahaamiseen. 


Mitoimme talon mitoiksi mummulan barbeilla
leveys 70 cm, syvyys 35 cm ja alakerran  korkeus 35 cm ja 
sivuseinät 61cm.
Talon harja tuo yläkertaan riittävästi tilaa barbien liikutteluun ja leikkimiseen.


Tyttäremme sanoin,
"ei ollut meidän aikaan tällaista".
Ei niin!
Kukaan ei hoksannut kysyä! <3

Meidän keittiökalusteidemme  ala-avohylly
on ollut oiva, luovasti valittu leikkipaikka ja barbien kerrostalo 
omille lapsille ja lastenlapsille tähän asti.

Nyt on papalla sabluuna valmiina
niin näitä tehdään tarpeen mukaan sinne
 missä tällaista kaivataan!  <3



Leikin rakentaminen on merkittävä osa leikkiä.

Äskenkin synttäreillä oli hauska seurata pienen tytön touhuilua ja mielikuvituksien kumpuilua.
Kun sankaritar alkoi kalustaa taloa kivoilla kirpputorilta löytyneillä huonekaluilla,
hän ajoi barbiauton ensimmäisenä tuohon alakerran pienempään huoneeseen.
Siitä tuli hetken oivalluksesta autotalli,
mutta leikin edetessä se olikin pian keittiö. 

Monta kertaa on niin sääli,
kun monien vaiheiden ja siirtojen kautta rakentunut leikki
 pitää olosuhteiden takia purkaa ja kerätä laatikkooon.

Tällainen barbitalo ja leikkipaikka on siitä ihana,
että leikki saa jäädä siihen kesken
ja toisen kerran voi jatkaa sitten siitä, mihin edellinen leikki päättyi.
 


Toivomme papan kanssa pienelle leikkijälle
mielikuvitusta, leikin iloa ja 
monia, mieleenpainuvia leikkihetkiä tämän talon
ja muiden ihanien leikkiin liittyvien synttärilahjojen puitteissa. <3

"Vielä on sulla leikin aika,
aika armas lapsuuden.
Sulle loistaa taivaan tähdet,
siintää saaret satujen."




11. syyskuuta 2020

Omenahyve




Näinä päivinä pää on ollut syksyiseen tapaan täynnä omenaisia ajatuksia.
Juolahtipa eilen mieleeni myös monistenippu ja vanha kunnon ohje 1990-luvun
Maa-ja kotitalousnaisten kurssilta. 

Omenahyve.
Se vasta hyvää on.
Ja niin kaunis, juhlava tarjoiltava.

Ohje oli Kodin juhlat -osiossa.
Tulikin mieleeni, josko leipoisin tätä syksyistä herkkua tuleviin ristijäisiin.



Omenahyve

100 g voita
0,5 dl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja tai Semperin gluteenittomia jauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl vettä  

Täyte:
1 litra sokeriliemessä (3 dl vettä/1 dl sokeria) keitettyjä omenalohkoja
3.4 valkuaista
6-8 rkl sokeria


Nypi voi, sokeri ja jauhot sekä jauhoihin sekoitettu leivinjauhe murumaiseksi seokseksi,

Lisää kylmä vesi ja sekoita taikina tasaiseksi.

Painele taikina ohueksi kerrokseksi irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille.

Pistele muutaman kerran ja paista 200 asteessa noin 20 minuuttia.

Keitä sillä aikaa omenalohkot sokeriliemessä ja nostele ne reikäkauhalla paistetulle kakkupohjalle.

Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja lisää sokeri muutamassa erässä vatkaamisen aikana.
Nostele valkuaisvaahto kuohkeaksi kerrokseksi omenalohkojen päälle.

Paista kakkua muutama minuutti 250 asteessa kunnes kakun pinta on kauniin vaaleanruskea.

Tarjoa haaleana tai kylmänä vaniljakastikkeen tai jäätelön kanssa. 

~~~~~~

Tämä vaniljakastike on muuten aivan täydellistä,
tokikin, kun ottaa ainekset huomioon! ;)


Vaniljakastike

4 keltuaista
4 rkl sokeria
4 tl perunajauhoja
6 dl maitoa
1 rkl vanilliinisokeria
2 dl kermaa

Sekoita kattilassa muut aineet paitsi vanilliinisokeri ja kerma.

Kuumenna kiehumapisteeseen sekoittaen,
Jäähdytä ja mausta.

Lisää lopuksi vaahdoksi vatkattu kerma.


Olipa ihana makuelämys pitkästä aikaa.
Täydelliset jälkiruokakahvit ja hemmottelut työreissusta palanneelle ikiystävälle.


Omenahyve oli itseasiassa yllättävän näppärä leivottava,
vaikka äkkiseltään työvaiheita tuntui olevan turhan monta.

Suosittelen kokeilemaan
ja taas iso peukku gluteenittomalle versiolle;
pehmoista ja suussa sulavaa.


Oksat notkuvat.

Siellä on punaposkisia omppuja vielä useampaan omenahyveeseen,
piirakkaan, kiisseliin,
 uuniomenasoseeseen. omenariisipuuroon 
ja ennen kaikkea suoraan puusta nautittavaksi.

Mitä sinä tekisit noista 
"omenoista, pomenoista,
onnen pipanoista"?
Maistuisiko sinulle Omenahyve?

Omenaisia ajatuksia Sinulle
ja ihanaisia alkavan viikonlopun päiviä!