Kesän pesiä

Kesän lämpö on vihdoinkin löytänyt meidät ja meidän seudun.<3

Kesän pesiä on

vihertyvissä oksissa,

sääsken ininässä,

käen kukunnassa,

lintujen riemukkaassa lennossa,

ilta-auringon viipyilevissä säteissä mökin pihapiirin yllä.

Kesän  pesä on ollut piilossa sydämeni sykkyrässä.

Nyt olen harannut innolla kukkapenkkin multaa,

jakanut perennoja,

siirrellyt uusille paikoille

ja aistinut mullan tuoksun,

kasvun voiman,

auringon ihmeellisen tenhon.

Kesä asuu vihreässä muovisessa kastelukannussa, 

jolla kannoin äsken vettä salaatille,

tillille,persiljalle

ja iloitsin pienistä sirkkalehdistä. 

Siellä mullassa, siemenissä piileksii kesä

ja kasvun voima.

Kesän pesiä on ikkunanlaudalla oleva vesikannu

ja omien sekä naapurin lasen nimikkomukit, 

joista  he siemailevat vettä kirmailujensa välillä.

Lasten talviturkit kelluvat jo meressä! :)

Kesä näkyy mattotelineellä, 

jossa riippuu pyyhkeiden ja uimashortsien värikäs rivi.

Lähimetsä on valkoisenaan ketunleipiä,

pihan reunalla kukkii kullero ja 

maahumala kiipeilee kannon vierellä.

Matoperspektiivissä näkee paljon pientä kaunista!

Keräsin kuistin maljakkoon koivunoksia.

Lehti on kohta täälläkin täydessä mitassaan.

Kesän pesä -ajatus muistui mieleeni

 Hannele Huovin lastenkirjasta

"Missä on kesän pesä?", 

~~~~~~~~~~

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,

missä on kesän pesä!

Onko se variksen siiven alla?

Onko se pilvissä korkealla?

Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,

missä on kesän pesä!

Onko se päivänkakkarassa,

apilankukkien hunajassa?

Missä on kesän pesä?

Ettepä arvaa, ettepä arvaa,

missä on kesän pesä!

Onko se tuulen kainalossa,

suvisen taivaan auringossa?

Missä on kesän pesä?

~~~~~~

Missä on sinun kesäsi pesä?

Mikä tuo sinulle kesän?

-Kaisu-

Kesäkuun alku

On suvivirren aika,
mutta sen sanat eivät täsmää tämän viikonlopun ulkonaisiin puitteisiin.

Kevät ja kesä ovat odotuttaneet tänä keväänä toden teolla.

Sää on ollut hyisen kylmä. 

Nurmi on kärsineen näköinen, 

ja lehdet eivät ole vielä avautuneet.
Kesäkukkia en ole uskaltanut laittaa pihalle.

Lämpöä on odotettu,
odotetaan;
pienikin kesänmerkki
tuntuu nyt  erityisen hyvältä.

Löysin äsken pihaltamme kevään ensimmäisen kukan,

vuohenjuuren keltaisen auringon

ja metsään oli avautunut ihania ketunleivän kukkia.

Ihastuksissani kyykin niitä tutkiskelemassa,

ihmettelemässä.

Sieltä ne ovat rohkaistuneet nousemaan,

uskolliset kevään kukkijat,

kesän ilontuojat.

Tätä kaikkea kaunista minulla on niin ikävä;
pientä, pysäyttävää, puhuttelevaa luonnon kauneutta,
sitä, että "kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen". 

Tein mökillä pikasiivouksen

ja  kevätkohennuksen.

Siirsin aitasta vanhat jakkarat yöpöydiksi.

Ehkä -joskus tässä - poistan niistä maalin samaan tyyliin kuin tuosta sängynpäädystäkin. :)

Vanhojen Kotiliesien kansikuvissa silmä lepää, 

mutta toki lehtiä on mukava selailla ja lueskellakin!
Erilaiset on olleet juttujen juuret vuoden1938 kesällä. <3

Mökin makkarissa  on aina kesä.

Ruusut kukkivat seinillä

ja vanhoissa lautasissa.

Siellä on ihmeen ihana olla

ja siellä saa hyvät unet.

Epäilyttää vaan tokko sinne edes yöksi kerkeää
sillä kovasti on illoissa ja viikonlopuissa ohjelmaa ja menemistä! 

~~~~~~~~

Näissä tunnelmissa olen täällä.
Odottavissa,
kesää valmistelevissa.
Välillä pettyneenä ja malttamattomana,
kun kesä ei tule tuttuun tapaansa.

~~~~~~~~

Kesäkuun toinen.
Huomenna koululaiset kirmaavat kesälaitumille.
Siitä se heillä alkaa.
Kesä ja loma. :)

Mukavaa koulujen lopettaisviikonloppua
ja ihania juhlahetkiä teille, joilla on juhlan aika!

-Kaisu-