Eilen illalla siivosin perusteellisemmin meidän pikkueteisen elikä tuulikaapin.
Se kuului tänä vuonna minun kouluunlaittovalmisteluihin,
jotta jokaisella olisi "kesäkaaoksen jälkeen" paikka ulkovaatteilleen ja kengilleen
ja että jokaisen varusteet olisivat edes saapusalla ja jonkinlaisessa kunnossa.
Siinä järjestellessäni mietin menneitä syksyjä.
Näitä koulunalottajaissyksyjähän on minun äitiydessäni jo neljännes vuosisadan verran. :)
Jokaiseen syksyyn on kuulunut pienet shoppailut;
ne pakolliset kynät, kumit ja terottimet,
jotka on pakattu innolla puhtautta kiiltävään uuteen tai pesaistuun reppuun.
Ja jokunen uusi vaatekappalekin on hankittu siivittämään tulevia koulupäiviä.
Jokainen elokuu on ollut uuden alku,
toivoa ja mahdollisuuksia täynnä. <3
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Omat koululaiseni ovat aloittaneet koulun ja kulkeneet koulutietä jo useamman vuoden.
Olen katsellut monta kertaa haikeana kouluun lähtevää lasta
ja usein herkistynyt.
Tunne on ollut,
että juurihan ensiaskelkenkiä sinulle hankimme ja nyt...
Luopumista, luovuttamista, irti päästämistä.
Sitä se on!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Näinä päivinä ajatukseni ovat kulkeneet pienen lapsenlapseni luokse,
joka lähtee ensimmäiselle luokalle sekä kahden eskarin aloittajan luo! <3
Helppo oli yhtyä poikani, nuoren isän ajatukseen siitä,
että kovin pienenä se koulutie pitää aloittaa.
Niin me vanhemmat tunnemme.
Jotain herkkää liikahtaa vanhemmissa, lapsessa,
kun käsi kädestä irtoaa koulun pihalla.
Ja sen jälkeen siinä on myös kolmas
-opettaja. :)
Ja pienen koululaisen mielestä ope tietää monesti enemmän kuin vanhemmat yhteensä!
~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Vaula Kivelä on kirjoittanut ekaluokkalaisesta kauniisti:
Kesä tuoksuu
vielä iholla
ja kasvot hehkuvat
lapsuuden leikeistä.
Silmät loistaen
katsot juuri ostettua
koulureppua,
johon on pakattu
tulevaisuus,
täynnä toivoa ja
luottamusta.
-Sivutaskussa enkelinkuva.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Näinä päivinä olen ajatellut niitä lapsia, joiden reppu on jo ensimmäisestä päivästä asti raskas.
Niitä, joita jännittää uusi koulu tai luokka.
Tai mielessä kaihertaa pelko siitä, onko kavereita, osaanko, opinko.
Tai että kiusataanko ulkomuodosta, uskonnosta
tai siitä, että kaikki varusteet eivät ole "viimeistä huutoa".
Toivon, että me vanhemmat muistamme jutella tästä asiasta kodeissamme.
Että muistutamme kaveruudesta ja välittämisestä sekä
käden ojentamisesta, ystävällisistä sanoista hänelle, jolle muut kääntävät selkänsä.
Tällaisen raskaan repun raahaajalle laittaisin kaikkiin taskuihin enkelinkuvia,
kantamaan, lohduttamaan, rohkaisemaan. <3
Tällaisen raskaan repun raahaajalle laittaisin kaikkiin taskuihin enkelinkuvia,
kantamaan, lohduttamaan, rohkaisemaan. <3
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Koulun alkaminen tuo kotiin aikataulun ja rytmin.
Elämä normalisoituu monella tavoin.
Koulu on tervetullut juttu,
jota lapsetkin aivan selvästi ovat odottaneet
-vaikka ääneen loman lyhyydestä porisevat! ;)
Koulunaloittamisen iloa
ja varjelusta koulutielle kaikille koululaisille,
isoille ja pienille!
-Kaisu-
.
oo