Nuoren perheen kotona

Talvilomaviikon tervehdys!!
Olemme olleet muutaman päivän vähän kauempana asuvan nuoren perheen luona.<3
On saatu elää pikkulapsiperheen arkipäivää ja olla mukana heidän touhuissaan. On nähty pikkutytön hellyttävät ensiaskeleet ja eletty todeksi vaihe vierastamisesta luottamuksen kehkeytymiseen.
On ollut enoilla vientiä ja tätikin on saanut elää ihanaa rooliaan todeksi.

Tässäkin kodissa ihanat omat juttunsa,  kodikkuutensa.
Kodissa on sulavasti vanhaa ja uutta rinnakkain. Lasten touhut näkyvät ja leikeille on tilaa. Sain luvan jakaa muutaman kuvan täältä.:) Tämä onkin minun ensimmäinen kännykkäpäivitys ja kuvat myös kännykällä otettuja.

'Kirppukaupat' on kierrelty ja joitakin löytöjä tehty. Tämän talon äiti ja lapset ovatkin todellisia kirppistelijöitä ja torien vakkarikävijöitä. <3 Ja täällä toki on hyvät kirppikset lähellä.

Kodinonni -kukka jää muistoksi näistä ihanista  yhteisen talostelun hetkistä. Virkistyneinä lähdemme huomenissa kotimatkalle. Ja haikeina, sillä turhan monta sataa kilometriä eroittaa meidät; liian harvoin saamme yhdessä olla!

Maaliskuun tunnelmia mökillä

Leppoisaa sunnuntaita Tau(v)onpaikka -blogin lukijoille!

Pistäydyimme pikaseltaan Tauvonpaikassa 

eli siellä alkuperäisessä huokaisun paikassa, mökillä.

Harjoittelin taas kerran yhteistyötä kamerani kanssa 

ja sain aikaiseksi tällaiset kuvaterveiset. :)

Lunta oli täällä yllättävän vähän, joka tietenkin tuntuu ihanalta tulevaa kevättä ajatellen.
Ajatukset kulkivat lumen alle niityleinikin, mesimarjan ja mustikanvarpujen luo.
Niin lyhyeltä tuntuva matka tapaamiseen, kesän kynnykselle,
 mutta kuitenkin niin pitkä,
niin kuin odottamisen aika aina on.

Rakennusten väliin toki kertyy aina lunta ja tietenkin katolta tippuvaa lunta kinoksittain. 

On siinä kevätauringolle vielä työtä!
Ja lapiolle, jotta saadaan nuo kasat varjopaikasta pois.

Nämä ovat meidän uudet tulokkaat ja mietimme niille jotain kivaa käyttöä. 

Muutama ajatuksen poikanen on jo virinnyt. Saapa nähdä mikä toteutunee kesän päälle.,.

Tupaan päästyäni minua odotti ihanan terhakat, talvehtineet pelakuut. 

Voimakas kasvu ja elämän voima näyttää säilyneen näissä
viime kesäisissä ikkunalautojen kaunottarissa, valkoisissa pelargonioissa.

 Ja se ihana tuoksu, kun lehtiin vähän koski. <3

Muutamassa blogissa on ollut kuvia vanhoista pulloista. 

Meilläkin on niitä muutamia tässä kuistin ikkunalla. :)
Minua on puhutellut tämä pullojen erilaisuus.
Erilaisuuden rikkaus.
Miten tylsää olisi, jos kaikki pullot olivat toistensa kopioita.
Miten tylsää, jos me kaikki olisimme toistemme kaltaisia.
Elämän rikkaus on ihmisten ainutlaatuisuudessa,
luonteenpiirteiden ja taitojen moninaisuudessa...

Joskus joku asia puhuttelee syvästi.
Se voi olla vaikka vanhojen pullojen rivistö. <3 

 Pitää ensi kerralla liimata tuo etiketti kiinni pulloon. 

Se on niin kivan näköinen ja kuuloinen sanoiltaan!
Nautitaan kuuman sokeriveden seassa syötyä! :)

Näissä kauniin sinivihreän sävyisissä pulloissa on mahtavan monimuotoinen lasi;
kuplia, kirjoituksia, tasaista pintaa ja pyöreyttä.

Makuuhuoneen ikkunapokien välissä on mm. vanha limsapullo ja kamferttitippapulloja. 

Ihanaa vedenvihreää lasia!

Tuvan pöydälle keräsin tosi siron, matalan pajun oksia.
Laitoin ne viime viikkoiseen handmade -kirppislöytökannuun ja toivon 

niistä avautuvan aivan ihania "minipajunkissoja" siihen mennessä, 

kun seuraavan kerran menemme mökille.

Tämmöisissä tunnelmissa tänään

maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Ensi kuun jälkeen onkin sitten toukokuu! :)

~~Kaisu~~