13. elokuuta 2014

Kahden


Lasten kanssa mennään heidän ehdoillaan ja tarpeillaan; 
perushoito kuuluu mökkielämään samalla tavoin kuin kotiarkeenkin.

Muutaman kerran olemme olleet täällä ihan kahdestaan yökunnissa. Ne ovat olleet erityisiä juhlahetkiä, kun on saanut keskittyä aivan vaan olemiseen tai pieneen kivaan puuhasteluun ja olla rakkaimman ihmisen kanssa yhdessä täällä meidän latautumispaikassamme.

Tyttäreni kiteytti viimeiset tunnelmani runomuotoon viestissään:

<3
Elokuun illan hiljaisuudessa
katsomme toisiamme
sammuvan illan läpi.
On aikaa katsoa tarkasti
kaikkien näiden ohikiitäneiden vuosien jälkeen.

Tiedän mitä mietit.
Tiedän, että sinäkin muistat.
Sykkivän arjen,
auringonkultaamat pellavapäät,
pihaa tömisyttäneet askeleet.
Arkisen haaveen olla vain kahden.

Elokuun illan hiljaisuus.
Haikeansuloinen.
<3


Vanha suojelusenkelitaulu 
-koskettava kuva kahdesta kulkijasta.


Kahden.
Kiireetön hetki ja yletön rauha, 
 ilo toisistamme sekä tästä paikasta!


Olemme puuhailleet  omia keskeneräisiä projektejamme
 tai aloitelleet jotain uutta. 


Tai kuunnelleet hiljaisuutta



ja ihmetelleet luonnon kauneutta.



Näihin hetkiin kuuluu olennaisena pienet yllätykset ja hyvä ruoka.


On lahjaa, että ajatukset kulkevat samanlaisia latuja... 


Kahdestaan oleminen on ikiaikainen onnellisuuden tila 
ja monien käsitöidenkin aihepiiri. 
Minusta oli ihanan liikuttavaa kuulla Joutsen -ryijymme historia; 
se on mieheni tädin tekemä ja appeni on toivonut tätä aihetta.

<3 <3 <3
Elämä käy kuin korkeammaksi
milloin ihmisen lasta kaksi
käsi kädessä, toistansa tukien,
katseesta toinen toistensa lukien
kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen,
leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen.
                              -Helvi Juvonen-
<3 <3 <3




K <3 A

8. elokuuta 2014

Lukko avataan avaimella, sydän hyvillä sanoilla

Meitä suomalaisia on sanottu hiljaiseksi kansaksi, joka ei paljon puhele eikä näytä tunteita toisille. On ollut kuitenkin ihana huomata nuorempien oppineen ja taitavan tätä juttelemisen ja avoimen vuorovaikutuksen taitoa.



Vanha lukko on monella tapaa puhutteleva; 
sama avain saattaa sopia moneenkin lukkoon.

Meillä kotonakin oli naapurin kanssa samanlaiset ulko-oven avaimet, joita voitiin tarpeen tullen lainailla. Kenenkään ei tarvinnut pelätä omaisuutensa puolesta. Vuorovaikutus naapureiden kanssa oli siltä osin selvää ja reilua. Naapuriapu oli hyvä tapa ja ja kuulumisien vaihtaminen välitöntä kiinnostusta toisten elämästä.


Samat lähestymisensalat sopivat useimpiin meihin  -tarvitsemme aikaa ja tilaa voidaksemme ns. avautua. Meissä on toki erilaisia "ripoja", joista voi nykäistä. Joitakin kiinnostaa urheilu, toista metsästys ja kalastus. Joidenkin yhteinen kieli löytyy politiikasta tai puutarhan ihmeellisestä maailmasta. Joskus toista voi ymmärtää sanoittakin. Inkeri Karvosen sanoin "Läheisyys on läsnäoloa, kimppu eläviä sanoja."

"





Itsekukin voimme olla ajoittain lukossa, jopa takalukossakin. Säppi saattaa olla tiukassa tai "pönkkä" sydämen porstuassa. Tarvitaan herkkää mieltä läheisiltä, jotta lukitun oven taakse pääsee.

Puhelinsoitto,  viesti tai vierailu voivat olla monelle tervetullut päivän piristys arjen touhun keskellä tai lohtu yksinäiseen hetkeen. Puhumattakaan postipojan tuomasta tervehdyksestä, joka saattaa vetää aivan sanattomaksi mielihyvästä. Arjen kohtaamiset voivat olla lyhyitä ja spontaaneja.  Niissä kuunnellaan ja tullaan kuulluiksi. Useimmiten kielen kannat aukenevat ja sanat putoilevat pieninä pisaroina muodostaen lopulta sanojen loputtoman virran.



Anna minulle 
minun jokapäiväinen ystäväni
pari sanaa
pieni hipaisu
katsekin riittäisi
kantamaan sudenhetken yli.
-Anja Porio-


<3:lla Kaisu