Kevään pieniä iloja

Tämän päivän ilot ovat olleet pieniä,
 ohikiitäviäkin.

Ne ovat sellaisia keväisiä, pieniä asioita,

oikeastaan itsestään selvyyksiäkin.

Asioita, jotka nousevat yhtäkkiä harmaudesta

ja sitten ovat siinä yllättäin silmäin alla 

ihasteltavina ja ihmeteltävinä.

Niiden äärelle kiireettä pysähtyessäni olen huomannut löytäneeni keväisiä ilonkipeneitä.

Nuo silmän ilot ja päivän paisteet ovat valaneet uskoa siihen,

että kevät on täällä

 ja kesää kohti mennään.

Aamulla kun aloittelin etätyöpäivääni tässä kotosalla ja

huomasin, miten armas aamuaurinko venytteli säteitään

olohuoneen ruukkukrysanteemiin.

Yhden kukan mykiöstä tuli pieni aurinko.

Keltainen pieni ympyrä,

joka kirkasti koko kukan

ja teki sen entistä kauniimmaksi.

Siinä valokylvyssä sohvan nurkkaan muovautui keltaisten tyynyjen aurinko.

Oli niin ihana nähdä miten vähitellen lopulta koko huone kylpi auringossa.

~~~~~

Työpäivän jälkeen palautin mieleeni rankametsäläisten viikonlopun moton:
 "täällä rentoudutaan tekemällä töitä"ja tartuin haravaan.
Siinä yhdistyy huvi ja hyöty,
työ ja pään tuulettaminen.

Haravointi paljasti menneen kesän ruohokuntan alta orastavan ruohonvihreän.

Se, jos mikä antoi puhtia haravointiin!

Marjapensasmaan reunalla minua odotti muutama minimittainen 

sekä muutama isompi krookus, joiden alkuperää en tunne.

Voimakas keltainen ja violetti tuolla värittömässä maassa oli 

 ihastuttava ja innostava kevään yllätys.

Mansikkamaalta löysin yhden mansikantaimen syrjäyttäneen kevätesikon,

joka oli aloittelemassa kukkimistaan.

Siellä se kasvaa, minne en ole tarkoittanut

ja siellä minne istutin, ei näy esikon lehteäkään.  ;)

Mutta pääasia, että jossakin kasvaa ja keltaisia kukintojaan availee!

Ja vielä tämän päivän nimiin tulee tämä viimeinen kuva;
 ystäväni kanssa lenkillä viillettäessämme 

löysimme pieniä keltaisia aurinkoja "tienposkesta" pölyn seasta ylös kurkottelemassa.

Ilo se on pienikin ilo!
Ja kun päivässä on paljon pientä iloa,
siinä on iloa yhteensä roppakaupalla! <3