Luin somesta,
että lauantaina oli ollut ns. isovanhempien päivä.
Se oli meilläkin,
ihan konkreettisesti,
kun useampi perhe oli yhtä aikaa käymässä.
Ko. päivän hoksaaminen onkin hyvä aasinsilta ja pohjustus postaukseen
"mitä teen eri-ikäisten lasteni kanssa".
Tuosta tutusta, rakkaasta aiheesta tuli päivityspyyntö tässä syksyllä.
Teemasta, joka tuo iloa päiviimme ja on hyvin keskeinen osa elämäämme.
Isovanhemmuus on ensisijaisesti
omien lastemme ja heidän puolisoidensa
sekä lastenlasten rinnalla kulkemista ja elämistä.
Se on ajan antamista, jakamista, vanhemmuuden tukemista,
syliä ja lähellä oloa.
Se, että saa olla mummu ja pappa,
on jo itsessään tärkeä tehtävä ja rooli.
Mummula on paikka,
mihin jälkikasvu saa tulla itsekseen ja erilaisilla kokoonpanoilla.
Meidän lapsenlapsemme ovat tällä hetkellä
ikähaarukassa viidestä kuukaudesta liki 18 vuoteen
ja oma nuorimmaisemme reilut 18 vuotta.
Vanhimmat lastenlapset ovat siis luontevasti kuopuksemme,
enonsa/setänsä kavereita
Kovin kaukana ei ole siis omat
aktiiviset äitiyden ja isyyden vuodet
ja toki olemme vielä mukana työelämässä.
Emme ruukaa järjestää mitään erityisiä "sirkushuveja",
vaan tarjoamme tavallista touhuamista ja kotoisia juttuja
mummulan kurkihirren alla.
Meille on tärkeää,
että lapsenlapset kokevat olevansa
tervetulleita mummulaan
ja tuntevat olevansa tärkeitä meille.
Toivomme heille jäävän mummulasta vietetyistä hetkistä sellaisia muistoja
jotka kantavat tulevaisuudessa.
Kysäisin lapsenlapsilta mikä heistä on mummulan parhautta.
Vastauksissa lapset mainitsivat muun muassa :
herkkuruoat ja mummun sämpylät,
serkkujen kanssa leikkiminen,
nukkeleikit,
pihalla oleva puuhevonen,
mekanot, kapla-palikat, pikkulegot,
leipominen,
tempputramppa.
"kaikki".
Niin he sanoittivat pikakyselyssä!
Ei siellä paljon mummua mainittu tekemisissä, paitsi ruoan osalta.
Sillä kyllä hellinkin heitä.
Minulle on tärkeää,
että lastenlapset leikkivät, pelaavat ja touhuavat keskenään.
Pyrin kaikin tavoin mahdollistamaan leikin täällä.
Olen säilyttänyt lasten lelut sekä kirjat
ja ne ovatkin mieluisia heille.
Kun sisarukset ja/tai serkukset ovat paikalla.
leikit syntyvät kuin itsestään.
Toki joskus pitää saatella leikkiä alkuun
ja välillä voin olla mm. nukkevauvojen mummu.
Mummulassa leikki saa näkyä ja kuuluakin,
rönsyilläkin,
mutta ennen kotiinlähtöä leikit siivotaan pois.
Pullien ja sämpylöiden leipominen on lapsista mieluista puuhaa.
Lapset saavat silloin oman taikinanökkosensä,
josta he voivat leipoa omannäköisiä leipomuksia.
Siinä samalla on opeteltu sämpylöiden pyörittämistä,
pullaletin letittämistä ja saksimista
sekä korvapuustien tekoa.
Lämpimäiset sujautetaan pussiin kotiin viemisiksi.
Muutamana kesänä pidimme mökillä serkkuleiriä,
joka on ollut nyt pari kesää ollut tauolla.
Mökillä on omat puitteet lasten touhuamiseen kuin kaupungissa,
mutta kyllä nekin painottuvat leikkeihin ja yhteisiin touhuihin.
Kirppistely on pikkuisten kanssa hupaisaa hommaa.
Olen luvannut heidän etsiä tietyllä euromäärällä
jotain mieluista.
Se onkin ollut sitten tarkkaa touhua,
mitä sillä saa ja mitä kannattaa ostaa.
Olen yrittänyt kertoa pienille myös omasta lapsuudestani
ja heidän vanhempiensa lapsuudesta.
Siitä, miten monet asiat olivat ennen "vanhaan".
Eilen juttelimme puhelimista; kolikko- ja seinäpuhelimesta.
Pieni kysyi, miten teitä sitten pystyi soittamaan kotiin?
Niinpä, ajat ovat erilaiset!
Paljuilu, "uikkareissut" kesällä merenrantaan ja talvella uimahalliin ovat suosikkijuttu
ja mieluinen yhteinen tekeminen.
Joskus sen jälkeen on käyty myös "Hessu-Burgerissa",
joka on aina yhtä mieluista kaikenikäisille.
Mummun mussuilla ja taaton tassuilla on jo kännyköitä.
Olemme jutelleet vanhempien kanssa,
että puhelimia käytetään täällä vain tarvittaessa.
Tärkeintä täällä on kohtaaminen ja läsnäolo.
Näillä hajanaisilla ajatuksilla tästä aihepiiristä.
Isovanhemmuus,
se mitä teemme heidän kanssaan / heille
on ennen kaikkea sukupolvien välisen yhteyden rakentamista
ja omista rakkaista välittämistä.
Isovanhemmuudessa niin kuin missä tahansa ihmissuhteessa on tärkeää
vuorovaikutuksellisuus.
Tykkään siitä, että tullessa halataan ja tervehditään,
lähtiessä hyvästellään halauksen kera.
On myös ihana saada viesti "mitäpä mummulle kuuluu" tai videopuhelu.
Ne ovat osa tätä suhdetta!
Onni on pienissä asioissa.
Hymyssä lapsen herttaisen.
Onni on silmissä säteilevissä,
hetkissä arkipäivien.
❤
Kiitos postausaiheen esittäjälle.
Tämä on meidän tapamme hoitaa tätä tärkeää tehtävää.
Vaikka käytän edellä suomalaiseen tapaan käytän sanaa mummula,
niin kyllä tämä on pappalakin
ja meidän yhteinen juttu.
Yritämme pitää isovanhemmuuden riman niin matalalla,
että jaksamme tehdä arkityön sekä ehdimme ottaa aikaa myös itsellemme.
Olen opetellut sanomaan välillä myös ei esim. yökylien suhteen.
Se ei ole helppoa,
mutta myös tärkeää meidän kaikkien kannalta
ja siihen nuoremme ovat meitä myös kannustaneetkin!
❤
Mitä sinä teet lastenlastesi kanssa?
