Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste2026. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste haaste2026. Näytä kaikki tekstit

1. maaliskuuta 2026

Helmikuun moka

Jälkijunassa mennään päivän verran, 
mutta eipä se haittaa. 
Eilen nimittäin vasta hoksasin 
millä vastaan helmikuiseen Kristiinan haasteeseen.

Haasteen teemana oli tällä kertaa kuukauden moka
ja tässäpä minun mokani tai mokien ketju sitten tulee. 

Neuloin syksyllä itselleni jämälangoista nilkkasukat.
Sellaiset mieluiset, jalanmyötäiset, 
jotka olivat olleet käytössä ahkerasti vuoden vaihteen molemmin puolin 
ja olivat jo pesun tarpeessa. 




Minulla oli ajatus, että sukat ovat Seitsemän veljestä -langasta 
ja nakkasin ne pyykkikoneeseen nelikymppisen pyykin sekaan. 

Pesun jälkeen minua kuitenkin odotti melkoinen ylläri; 
pyykin seasta löytyikin lähinnä kaksi paritonta sukkaa; 
normimittainen räsymattosukka 
sekä kitsahtanut, vanuttunut neulemyttyrä. 

Samalla minulle alkoi avautua sukkien tarina. 
Niin tarkka kuin olenkin ollut vyötteiden kiinnittämisestä jämälankoihin,
tässä oli päässyt käymään viba. 

Toinen sukka on kuin onkin seiska veikkaa.
paitsi nuo valkoiset pallot. 
Toinen sukka ja valkeat kuviot olen neulonut 
varmaankin  Janne-langasta, 
jonka pesulämpötila on 30. 




Venyttelin ja kasvattelin sukkaa, 
vaikka ensin meinasin tuunata sen patalapuksi! 
Sain kiskottua sukan jalkaani mahtuvaksi.
Meinaan pitää pesumokailun sukat arjen ilona 
ja muistutuksena siitä,
että jämälangat kannattaa merkata vyötteellä 




Siinä ne ovat! 
Villaiset, lämpimät, nyppyiset. 
Semmoisina kuin nyt ovat! 
Eikä elämä tähänkään kaadu! 
Opiski ja ojennukseksi tämäkin  
-ja suupielet- 
lopulta kääntyi! 

~~~~

Eli tämmäinen mokien ketju.
Ja vielä tämä, että kirjoitan helmikuun haasteen maaliskuussa.
Viimeinen toki taitaa olla näistä pienin moka. 

Suloista sunnuntaita Sinulle 
ja mukavaa maaliskuuta.
Talven selkä taittuupi! 






8. tammikuuta 2026

Astiaostoksilla / Haastevastaus 2026


Kristiina haastoi kertomaan vuoden alun 
välttämättömästä hankinnasta tai muuten saadusta uudesta tavarasta, 
joka on ilahduttanut arjessa. 
Minulla sellainen ilon aihe löytyy keittiöstä ja syvistä lautasista. 

Meillä on ollut pitkään arkikäytössä 
Kotikullan edulliset, 
pelkistetyn yksinkertaiset, valkeat lautaset. 
Nämä kotoiset lautaset ovat kolhiintuneet ajan saatossa 
ja käynet vähiinkin.  
Kaapin ylähyllyllä on kyllä Teeman -lautaset,
mutta ne tuntuvat liian isoilta ja ovat olleet lähinnä vieraskäytössä. 

Kaikin keinoin olen yrittänyt olla ostamatta uusia astioita, 
mutta joulun alla oli pakko tehdä päivitystä keittiöön. 




Nämä Kultakeramiikan lautaset löytyivät 
paikallisesta Prismasta. 
Siellä oli täysi tusina näitä Aito-lautasia 
aivan kuin odottamassa meitä. 
Tämä oli kyllä astiarakkautta ensisilmäyksellä. 

Kaunis helmimäinen reunakuviointi, 
hyvä istuvuus tiskikoneeseen 
ja sopiva koko, joka säännöstelee osaltaan ruoan määrää.

Luulin, että nämä olisi kotimaiset ja iloitsin siitäkin hetken, 
kunnes nyt huomasin alkuperämaan olevankin Viro.  
Suomalaista, täydellistä, arjen läheistä muotoilua nämä kuitenkin ovat 
ja siksi kait nämä niin kotoisilta tuntuvatkin! 










Näillä mennään taas pitkään! 
Mieluisat, käytännölliset ja kauniit astiat
 ilahduttavat ja piristävät arkeani ja vuoden alkua.  

Mitä sinä vastaisit tähän Kristiinan haasteeseen muutamalla sanalla?