Marraskuun kuvat olivat tänään etsimisessä.
Huomaan, että pimeyden myötä kuvaaminen vähenee huomattavasti
ja ne kuvat, jotka tulee otettua eivät ehkä oikein ylitä julkaisykynnystä.
Kristiinan haastetta en kuitenkaan jätä kesken
ja riennän marraskuun viime metreillä mukaan haasteen toiseksi viimeiseen päivitykseen
näillä tässä kuussa ottamillani kuvilla.
Minun m-kuvat, olkaa hyvä!
Marshall, marrakuinen hankinta ja joulun ennakkolahja,
joka on lisännyt musiikin kuuntelua ja myös musiikin toiston tasoa.
Tänä vuonna joulu on joutunut kotiimme eritoten musiikin myötä!
Kaiutin on osoittanut huikeaksi valinnaksi jo näiden viikkojen aikana.
Minusta se on kaunis muotoilultaan
ja tuo kermankeltainen väri sulautuu kivasti ympäristöön.
Kauneus ei liene näissä hankinnoissa yleensä se pääasia,
mutta minulle se on tärkeä.
Mukavat muistot, lastemme jouluaskartelut.
Niiden äärellä istahdin tovin ja toisenkin,
kun järjestelin joulutavaroita.
Laatikosta löytyi niin suurella innolla tehtyjä jouluaskarteluja.
Hellyttäviä nimikirjoituksia ja tonttujen ilmeitä.
Menneitten joulujen tunnelmia ja lasten kotiimme tuomaa jouluiloa.
Mietin, josko antaisin ne jo heille omiin koteihinsa.
Saapa nähdä haluavatko,
onko vielä tullut se vaihe, että haluavat palata näihin ja osan aarteena säilyttää?
Löytyykö sinulta tällaisia jemmoja?
Minun vanhempani ovat säästäneet lapsuudestamme paljon
muistoja ja niitä on ollut mukava aikuisena katsella.
Siksi kait näitäkin töitä on tullut kohtuudessa kerättyä.
Männynoksista muotoilemassa.
Marraskuun alussa menin mökillä metsään tykötarpeineni
ja kieputtelin siellä mäntyjen oksia kranssiksi.
Ovessa ollut tähti sai jatkaa tehtäväänsä uuden ovikoristeen rinnalla
-tai paremminkin päällä.
Tämä kranssi onkin ainut,
jonka olen tämän joulun alla tehnyt.
Sormia syyhyttää;
josko tulevana viikonloppuna ehtisin kieputella
kodin ulko-oveen sen perinteisen joulukranssini.
~~~~~
Mukavia joulukuun alun odotuksen päiviä Sinulle!
Tosi kaunis kranssi! Lasten ja lastenlasten askarteluja olen minäkin säilyttänyt, mutta aina välillä pitää joku niistä hävittää kun ovat mennet rikki tai niin nuhruisiksi etteivät enää oikein koristeesta käy. Voi olla että meille vanhemmille nuo kaikki ovat arvokkaampia kuin itse tekijöille, ehkä.
VastaaPoistaKiva kun olet ollut mukana haasteessa ja olenkin viime päivinä suunnitellut ensi vuodeksi hiukan erilaista haastetta. Toivottavasti tulet sitten mukaan.
Ihana, kun täältä löytyy monella tapaa samanhenkisiä ihmisiä! Kiva oli lukea sinun ajatus liittyen lasten askarteluihin. Töissä olen niin monta kertaa nähnyt ja kuullut senkin, että työt lentävät roskakoriin suorilta. Ei niille aina arvostusta löydy ja se on harmi, kun pienet ovat niitä sydämellä tehneet. Jotakin on mukava jäädä myös muistoksi tai ainakin taltioituna kuvamuistoksi.
PoistaMielenkiinnolla jään odottamaan haastettasi!
Ihania joulumuistoja olet säilyttänyt. Itsekin on tullut säästettyä lasten töitä ja askarteluja. Toki osa on ajan saatossa rikkoutunut, mutta mukava niitä on jälkeenpäin katsella 😍
VastaaPoistaOi, olipa ihana saada viesti sinulta. Kiva, että olet ollut täällä.
PoistaMuistot ovat muistoja ja niitähän näissä askarteluissakin on.
Lasten tekemiä joulumuistoja löytyy täältäkin, ne ovat kyllä hellyttäviä!
VastaaPoistaJuurikin hellyttäviä. <3
PoistaTunnelmalliset kauniit kuvat!
VastaaPoistaTämä oli kyllä tsemppiviesti. Marraskuun pimeät päivät ja innottomuus kuvien ottamiseen meinasivat kiusata tämän haasteen postaamista. Kauneus on katsojan silmissä, sanotaan. <3
PoistaKyllä minäkin olen säästänyt lasten taidetta ja askarteluja. Eteisen seinälle olen laittanut töitä kehyksiinkin eli siinä meillä on ihan taidenäyttely. Jokaisella lapsella on varastossa pahvilaatikko, jossa on aarteita jemmattuna, jonka saavat viedä sitten mennessään, kun muuttavat omilleen. Pankoot sitten roskiin, jos eivät halua säästää. <3
VastaaPoistaTuo on muuten hyvä keino tehdä kranssi - mennä suoraan metsään tekemään, niin välttyy sisällä sotkulta, joka väistämättä tulee, kun oksia pätkii. :)