Loma

Kesä.

Loma. 

Kesäloma. 

Lempeä laskeutuminen lomamoodiin rakkaalla rannalla pienellä porukalla. 

Elämä on opettanut sen, 

että on helppoa

 -ja oikeastaan merkityksellistä- 

yhtyä Roope Lipastin ajatukseen kesälomasta:

’Kesäloma on ihmisille annettu,

että tarkkaan miettisi,

mitä kaikkea pitää sen aikana tehdä

ja jättäisi sen sitten tekemättä.’

Luin vastikään jostakin,

että loma ei ole vuoden aikana kertyneiden tekemättömien töiden tasaukseen vaan voimaantumiseen. 

Olen oivaltanut edellisen ajatuksen viime kesinä niin, 

että kun hetken luvan jälkeen riittävästi vain huilailee, joutenolo herättää luovuutta ja antaa voimaa myös niiden tekemättömien juttujen tekemiseen. 

Toivottavasti niin käy tänäkin kesänä! 

Täällä lapsuuden rantamaisemassa 

vietämme keskikesän juhlaa,

nautimme suven suloisuudesta ja kauneudesta. 

Ajanratas pyörii. 

Täällä on läsnä äidin ja isän tekemä 

vuosikymmenien  työ,

meidän perheen kesäiset lomaviikot

ja nyt jo lastenlastenkin kanssa vietetyt hetket. 

Muistot, 

joilla on monenvärisiä kehyksiä. 

Ne tuovat oman sävynsä tähän hetkeen, näihin päiviin,

kun teemme tulevia muistoja tällä porukalla.

Muistojen juhannusta Sinulle sinne missä oletkin!

Luonnonkukkien päivä 2024

 Tänään on luonnonkukkien päivä.  

Monissa paikoissa on järjestetty ohjattuja luontoretkiä, 

joiden tavoitteena on luontotuntemuksen lisääminen ja 

luonnon elämyksien kokeminen.

Meneillään on myös sadan kasvin tai ötökän tunnistamishaaste.

Ihanaa, että tällaisia mukavia teemapäiviä järjestetään 

ja hoksautetaan ihmisiä lähtemään luontoon!

~~~~~~~~

Tein mökillä pienen omatoimiretken 

ja palauttelin mieleeni näkemieni luonnonkukkien nimiä. 

En lähde sadalla lajilla tähän mukaan;

kunhan muutamia kymmeniä tunnistaisin ja tietäisin,

näitä tutuimpia oman alueen kukkijoita. 

Maisemassa näkyi arvatenkin juhannuksen seudun tuttuja kukkia;   

niittyleinikki, metsätähti, suopursu, ailakki, mesimarja ja  puolukka.

Harvinaisempi lienee tämä vienosti tuoksuva tähtitalvikki, 

joka löytyi taas tutulta kasvupaikaltaan. 

Koiranputki ja suopursu valaisevat kasvupaikkansa  pienistä kukkasista muotoutuvilla, 

valkoisilla kukinnoillaan. 

Olen ruukannut poimia juhannuksena suopursuista kimpun tuvan uunin päälle.

Nyt niiden kukinta on menossa jo ohi ja juhannus vasta tuloillaan. 

Niin on kesät erilaisia luonnonkukkien kukinta-aikataulujenkin osalta. 

Metsäkurjenpolvi on levittäytynyt mökin pihapiirissä olevan pihlajan alle.

Se on kaunis, mutta kukinta on kovin lyhytaikainen. 

Luulin kuvanneeni ’älä unohda minua’-kukan, lemmikin, 

mutta tarkkasilmäinen lukijani tunnistikin 

tämän alla olevan kukan nurmitädykkeeksi. 

Muistuttavat toisiaan ja kauniita, herkkiä molemmat.

Oppia ikä kaikki!

Kiitos oikaisusta! 👋

Liitän tähän postaukseen myös viime viikonloppuna kuvaamani kielon,

kansalliskukkamme,

jota kasvaa tyttäreni pihapiirissä valtoimenaan

ja täällä minun elinpiirissä en ole nähnyt sitä ensinkään.

Tasan ei mene luonnonkukkienkaan tarjonta! 

Kukkasia katsellessani  hämmennyn yhä uudelleen 

pienien yksityiskohtien määrästä ja kauneudesta. 

Tänään mietin myös luonnonkukkien kasvupaikkoja. 

Mieleeni nousi muistojen sopukoista ensimmäisen luokan kevätjuhlaesitys 

ja laulu, jota en ole vuosiin ja vuosikymmeniin laulanut.

Esitimme tuossa juhlassa varmaan kukkaistyttöjä ja lauloimme laulua: 

"Me kainoja olla ja pieniä vaan, 

mutt’ Luoja ei unhoita kukkasiakaan...."

Laulun sanat sopivat hyvin tämän päivän kukkaihmettelyyni. 

Luonnon kukilla on juuri  niille sopiva ja oikea kasvupaikka.  

Ne kasvavat siinä sijoillaan ja  kukkivat ajallaan ilman sen kummempaa huolenpitoa. 

~~~~~~~~

Se mitä kaipasin kukkaretkelläni oli perhoset ja pörriäiset.

Jostakin syystä niitä ei nyt näkynyt eli ötökkätunnistus jäi lähinnä itikoihin. 

 

Lähdetkö tunnistamaan luonnonkukkia kanssani 

vaikka kolmenkymmenen kukan verran?

Ihan rennosti vaan.

Ei tarvitse tilastoida eikä kuvata mihinkään.

Kunhan katselet ja muistelet kukkien nimiä 

sekä tarvittaessa kurkkaat tiedon jostakin.

Kuljetaan teiden varsilla ja pelloilla. 

Nautitaan väreistä, tuoksuista ja luonnon moninaisesta kauneudesta! 

Kukkaisterveisin,

Kaisu

Kirppislöytö ruusukammariin

Terveisiä mökiltä ja 

kesäkuun kauniin päivän illasta. 

Kirppistelykuulumisia tällä erää! 

Tänään toimme kaupungista tuon ihanan ruusukuosisen tuolin tänne mökille. 

Tytär oli ostanut sen minulle yhdeltä kotikirppikseltä kympillä.

Nyt tuntuu, että tuota tuoliahan meidän ruusukamarimme juuri kaipasikin.

Möbleerasin uuden tuolin edestä keinutuolin tupaan

 ja tuvasta yhden nojatuolin siniseen huoneeseen,

josta olin aikaisemmin napannut käsinojallisen tuolin tuohon eteisen nurkkaan.

Tämä on tällaista pyöritystä täällä,

joskin menneisiin aikoihin verrattuna huonekalujen siirtelmistä tapahtuu enää ani harvoin.

Ehkäpä huonekalut ovat löytäneet jo paikkansa 

tai mökin emännällä ei ole enää niin paljon 

virtaa tai intoa siihen. 

Ripustin naulakkoon pari lapsuuteni kesämekkoa. 

Äiti on ommellut tuo ruusukuvioisen mekon yli kuusikymmentä vuotta sitten.

Sille on juuri sopiva paikka täällä vanhojen esineiden joukossa

ja ruusujen keskellä.

Kesäillan valo peilaa ruusuisten verhojen pitsisiä kuvioita seinälle.

Tässä näkymässä on kesäillan kauniita elementtejä;
hiljaisuutta, valoa, lämpöä, 

kauneutta ja ruusuisia ajatuksia.

Ja muistoja.

Muistoihin päädyimme taas saunareissulla,

kun istuimme vilvoittelemassa.

On alkanut 28. kesä tässä maisemassa.

Menneet vuodet ovat olleet täynnä 

työtä ja touhua, 

elämän eteenpäin vierimistä,

valoa ja varjoa,

kesiä ja talvia,

kukkivia ruusuja ja lakastuneita kukintoja.

Tämä kesä ja mökkielämä jatkuu tästä. 

Tulevia päiviä ja kesiä ei kannata nyt miettiä. 

Nyt juuri on hyvä hetki! 

🌺🌺🌺

 

Pitkä laudeliina vohvelikankaasta

Sadepäivän postaus pienestä ompeluksesta.

Helposta, mutta tärkeästä. 

Ompelin kotisaunaan uuden, 

 pitkän (140x60cm) laudeliinan 

pehmoisesta, isoruutuisesta vohvelikankaasta.  

Tuo kangas on osoittautunut hyväksi käytössä 

ja liinan kokokin on ollut minusta toimiva. 

Kuvassa näkyvä musta laudeliina on tuosta samaisesta kankaasta 

ja se on ollut käytössä jo useamman vuoden. 

Ilokseni se on säilyttänyt kuosinsa sekä värinsä,

vaikka pesukertoja on kertynyt  kymmeniä ja kymmeniä. 

Molemmat kankaat on ostettu raahelaisesta 
Ompelijan Onni-nimisestä liikkeestä.

Taas on kesäisten saunailtojen aika. 

Kotona pesukoneen äärellä on kiva käyttää 

kankaista laudeliinaa, 

joka on yksi osa saunasisustusta.  

Kesällä vasta tuo saunomiseen oman tuoksunsa ja tunnelmansa, 

vaikkei niin siitä vihtomisesta piittaisikaan. 

~~~~~~~~~~~~

Minkälainen pefletti sinusta on  paras ja toimivin?

Tykkäätkö sinä kylpeä vastan kanssa?

Vai onko se sinulle vihta? 

 

Messinkisten kynttilänjalkojen putsaus

Messinkiset kynttilänjalat ovat olleet pitkään suosittuja sisustuksessa ja juhlapöytien koristelussa. 

Olen keräillyt niitä kirppiksiltä ja saanut lahjaksikin. 

 Kynttilänjalat ovat  koristaneet monia 

omia juhlia ja juhlakattauksia. 

Ne ovat olleet lainassa myös monissa ystävien juhlissa. 

Viikonloppuna on taas yhdet häät tulossa. 

 Putsasin ’köyhän kultaiset’ kynttilänjalat taas juhlakuntoon.

Kun jaoin eilen kuvan Instassa puhdistetuista kynttilänjaloista, 

 jotkut kysäisivät,  miten puhdistin ne. 

Nämähän ovat sellaisia ajanpatinoimia, 

kunnoltaan monentasoisia aarteita. 

Niissä saa näkyä elämä. 

Sinivihreän patinan ja steariinin poistaminen riittää minulle ja olen tehnyt sen 

ihan vaan käyttämällä / pitämällä kynttilänjalkoja  kiehuvassa vesikattilassa

ja pyyhkimällä talouspaperilla. 

Hommassa pitää toki olla varovainen, 

ettei tule palovammoja! 

Netissä on monenlaisia puhdistusvinkkejä, 

mutta tällä, 

mistä lienenkään tämän oppinut -menetelmällä, 

olen putsannut näitä jo vuosikaudet. 

Juhlamielellä tätä päivitystä kirjoittelen. 

Viikonloppu aluillaan. 

Ajelemme  katsomaan toukokuista pienokaista ja sunnuntaina juhlimme kahden lapsenlapsen rippijuhlia. 

Elämä on välillä yhtä juhlaa! 

🤍🤍🤍 

 

Jo joutui armas aika

Suvivirren aika. 

Aina yhtä sykähdyttävä päivä. 

Aamulla varhain kiertelin ulkosalla  

ja tunsin kuinka lämmin päivä heräili. 

Lehtikään ei liikahtanut 

-ja se tuulettomuus tulee kyllä meilläpäin 

aina huomioitua sekä mainittua.

Omenapuuhun oli puhjennut kesän ensimmäiset kukkaset

 ja metsänreunasta löysin ilokseni metsätähtiä. 

Tuomi on aloittanut juuri kukintansa 

ja valkeat narsissit ovat nyt täydessä kukassa. 

 Näytti niin kauniilta 

ja tuli juhlan tuntu siinä sinisen taivaan alla 

valkoisia kukkia ihastellessa. 

Monissa kodeissa vedettiin tänään 

lippu salkoon juhlan kunniaksi. 

Meidän kotona ei ollut juhlia tälle keväälle, 

mutta kävimme juhlimassa kummitytön valkolakkia.

Ja muistin toki ajatuksissa lapsenlapsia,

 joilla on monenlaisia nivelvaiheita koulutiellään.

On varhaiskasvatuksen aloittava pieni, 

eskarista kouluun siirtyviä,

alakoulusta yläkouluun lähteviä,

peruskoulun päättävä ja kaksi rippikoulun aloittavaa.

Jokaisen koululaisen ja opiskelijan elämässä kevät on 

aina yksi askel eteenpäin koulutiellä 

ja kesäloma tervetullut aika. 

Merkittävää hänelle itselleen, 

mutta myös haikean ihanaa myös vanhemmille 

-ja isovanhemmille.

~~~~

Minua kosketti äskettäin lukemani Maaret Kallion ajatus:

’armollinen ja hyväksyvä katse on 

tärkein lahja, 

jonka voimme todistuksen saajille antaa’.

Sitä rakastavaa katsetta koululaiset kaipaavat suvivirren päivänä ja joka päivä.

💗

Juhlistimme kesäkuun ensimmäistä päivää jäätelötötteröillä museorannassa.

Jäätelökesä! 

Ilmassa oli vahva kesän tuntu.