Luonnonkukkien päivä 2024

 Tänään on luonnonkukkien päivä.  

Monissa paikoissa on järjestetty ohjattuja luontoretkiä, 

joiden tavoitteena on luontotuntemuksen lisääminen ja 

luonnon elämyksien kokeminen.

Meneillään on myös sadan kasvin tai ötökän tunnistamishaaste.

Ihanaa, että tällaisia mukavia teemapäiviä järjestetään 

ja hoksautetaan ihmisiä lähtemään luontoon!

~~~~~~~~

Tein mökillä pienen omatoimiretken 

ja palauttelin mieleeni näkemieni luonnonkukkien nimiä. 

En lähde sadalla lajilla tähän mukaan;

kunhan muutamia kymmeniä tunnistaisin ja tietäisin,

näitä tutuimpia oman alueen kukkijoita. 

Maisemassa näkyi arvatenkin juhannuksen seudun tuttuja kukkia;   

niittyleinikki, metsätähti, suopursu, ailakki, mesimarja ja  puolukka.

Harvinaisempi lienee tämä vienosti tuoksuva tähtitalvikki, 

joka löytyi taas tutulta kasvupaikaltaan. 

Koiranputki ja suopursu valaisevat kasvupaikkansa  pienistä kukkasista muotoutuvilla, 

valkoisilla kukinnoillaan. 

Olen ruukannut poimia juhannuksena suopursuista kimpun tuvan uunin päälle.

Nyt niiden kukinta on menossa jo ohi ja juhannus vasta tuloillaan. 

Niin on kesät erilaisia luonnonkukkien kukinta-aikataulujenkin osalta. 

Metsäkurjenpolvi on levittäytynyt mökin pihapiirissä olevan pihlajan alle.

Se on kaunis, mutta kukinta on kovin lyhytaikainen. 

Luulin kuvanneeni ’älä unohda minua’-kukan, lemmikin, 

mutta tarkkasilmäinen lukijani tunnistikin 

tämän alla olevan kukan nurmitädykkeeksi. 

Muistuttavat toisiaan ja kauniita, herkkiä molemmat.

Oppia ikä kaikki!

Kiitos oikaisusta! 👋

Liitän tähän postaukseen myös viime viikonloppuna kuvaamani kielon,

kansalliskukkamme,

jota kasvaa tyttäreni pihapiirissä valtoimenaan

ja täällä minun elinpiirissä en ole nähnyt sitä ensinkään.

Tasan ei mene luonnonkukkienkaan tarjonta! 

Kukkasia katsellessani  hämmennyn yhä uudelleen 

pienien yksityiskohtien määrästä ja kauneudesta. 

Tänään mietin myös luonnonkukkien kasvupaikkoja. 

Mieleeni nousi muistojen sopukoista ensimmäisen luokan kevätjuhlaesitys 

ja laulu, jota en ole vuosiin ja vuosikymmeniin laulanut.

Esitimme tuossa juhlassa varmaan kukkaistyttöjä ja lauloimme laulua: 

"Me kainoja olla ja pieniä vaan, 

mutt’ Luoja ei unhoita kukkasiakaan...."

Laulun sanat sopivat hyvin tämän päivän kukkaihmettelyyni. 

Luonnon kukilla on juuri  niille sopiva ja oikea kasvupaikka.  

Ne kasvavat siinä sijoillaan ja  kukkivat ajallaan ilman sen kummempaa huolenpitoa. 

~~~~~~~~

Se mitä kaipasin kukkaretkelläni oli perhoset ja pörriäiset.

Jostakin syystä niitä ei nyt näkynyt eli ötökkätunnistus jäi lähinnä itikoihin. 

 

Lähdetkö tunnistamaan luonnonkukkia kanssani 

vaikka kolmenkymmenen kukan verran?

Ihan rennosti vaan.

Ei tarvitse tilastoida eikä kuvata mihinkään.

Kunhan katselet ja muistelet kukkien nimiä 

sekä tarvittaessa kurkkaat tiedon jostakin.

Kuljetaan teiden varsilla ja pelloilla. 

Nautitaan väreistä, tuoksuista ja luonnon moninaisesta kauneudesta! 

Kukkaisterveisin,

Kaisu