Äitienpäivärunoja

 Nyt sattuu kovin juhlaisia ja runollisia postauksia peräjälkeen,

mutta nämä tänä äitienpäivänä saamani ja lukemani runot ovat täynnä niin kauniita sanoituksia.

Näissä on tutuntutuisia ajatuksia kauniisti kiteytettynä.

Kauniimmin kuin itse olisin osannut kirjoittaa.

Tiedän, tiedän,

ettei minun äidinvastuuni 

ulotu enää

kodin kynnyksen yli.

Kovin pian vain loppui

äitinä olemiseni.

Juuri kun olin asettumassa 

kuuntelijaksi,lohduttajaksi

ja opastajaksi,

te lensitte pois.

Olisin vielän jotakin sanonut,

ettei kaikkea tarvitsisi

opetella kantapään kautta 

ja etteis siellä kaukana poissa

tekisi niin kipeää,

että onni on siellä,

missä oman onnen etsintä

on antanut sijaa

toisen onnelle,

että palaneen kattilanpohjan 

saa kirkkaaksi,

kun keittää sen pulverivedessä,

ja kun rukoilette, muistattehan

että kipeisiinkin päiviin 

kuuluu kiitos.

-Paulo Rusava-

Mitä vanhemmaksi tulen

sitä enemmän rakastan

äitiäni

sitä enemmän kaipaan häntä

sitä enemmän ymmärrän häntä

sitä lähemmäksi hän tulee minua.

Lapseni, lapseni

saitko tarpeeksi evästä

maailma on niin autio taival

pitkät peninkulmat, vähän

majataloja.

Saitko, saitko yösijaa

tuikkikö tähti tiellesi

ethän eksynyt?

Äiti täällä tyhjässä huoneessa

kaikki kivet sileiksi siunaan

enkelit edellesi

lapsi, lapseni

kun yö on mustin, tähdet

tietymättömissä

suden saartavat sinua, muista

äiti täällä.

-Kerttu Kastelli-

Minä ja äiti,

me olemme samasta puusta.

Minä olen sinun hento silmusi,

olen sinun elävä ihmeesi.

Ja vaikka elämä on luopumista,

vaikka tuuli puhaltaa,

puhaltaa etäisyyksiä ja välimatkoja,

muista, en minä en koskaan unohda,

kuinka sinä puhalsit minua.

Ja kun minua pelottaa,

minä ajattelen vieläkin sinua.

Olin minä moneen varautunut

kun minusta tuli äiti

valvottuihin öihin

keskeneräisiin töihin

uhmaisiin vuosiin ja kiireisiin kantapäihin.

Mutta sitä en tiennyt

kuinka äitien aika juoksee eri tavalla

kuinka yhteen tuntiin voi kulua vuosia ja 

silmänräpäykseen mahtua kokonainen lapsuus.

Sitä en tiennyt

kuinka lapsi kasvattaakin äitiään

kuinka hänen puolestaan tulisin pelkäämään ja 

kuinka äitien huomenet ovat kaikki huolia tulvillaan.

Enkä sitä osannut

edes aavistaa

kuinka paljon voi omaansa täällä rakastaa

ja kuinka aarteestaan

täytyy oppia luopumaan

päästämään lentoon ja jäämään itse katselemaan.

-Alise Martikainen-

Näin sen kuuluu mennä,

sanovat vanhat.

Sellainen on maailman meno.

Lapset lähtevät ja valokuvat jäävät.

Tätä ei kerrottu synnytysvalmennuksessa,

että synnytys jatkuu,

poltot ja äitien parkaisut,

kun lapset lähtevät maailmalle

repuissaan unelmat,

äitien ohuet eväät.

-A-M Kaskinen-

~~~~~~~~🌸~~~~~~~~🌸~~~~~~~🌸~~~~~~~

Äitienpäivän ilta.

Runoissa pitkälle päivän aatoksia ja tuntemisia,

koska en voinut nähdä tänään kaikkia omiani.

Koska matkat, etäisyydet!

Onneksi ajatuksen kantaman päässä kuitenkin ovat.

Kahdelleen kahviteltiin toukokuun toisen sunnuntain aamukahvit.

Päivä toi tullessaan kuitenkin paljon ihania tervehdyksiä

ja päivällä täällä oli mukavasti elämää vieraiden myötä.

Aurinko loi lämpöään

ja aavistuksen kesän ihanuudesta,

jota uskaliaimmat jo avojalkasillaan ja shortseissa takapihalla nauttivat.

Ihana äitienpäivä kaikkinensa.

Ja oikeesti

-onhan se ihana, että elämä menee eteenpäin.

Ja he kyllä pärjäävät! 

❤