6. kesäkuuta 2021

Tuomen kukkien aikaan



Malttamattomana odotan
nuppujen avautumista.
Kuulen, miten ne katkovat kahleitaan, 
vaativat lupaa vallata vapautensa.

Ja vihdoin 
ne pakottomasti, taivaan kyyneleet terälehdissään,
sisällään elämän avaruus
avautuvat valoon, vyöryttävät voimansa kaikkialle.

Minä heittäydyn kevään virtaan
ja yritän lakata odottamasta.

-Pia Perkiö-




Tänä viikonloppuna olen heittäytynyt tähän alkukesän hetkeen,
tuomen kukkimisen aikaan ja lumoon.

Mökin kulmalla kasvava "ikiaikainen" tuomi on jo niin kovin hauras.
Olen nauttinut sen valkeasta hunnusta ja kukkaterttujen kauneudesta talon punaa vasten
tämän päivän ja tulevien päivien sekä
kesien varaksi.

Olen ihmetellyt jälleen kerran niitä pieniä kukkia, joista kukinto muotoutuu
ja sitä, miten vuosi vuoden jälkeen tämä kaikki tapahtuu tutussa järjestyksessä
ollakseen läsnä vain lyhyen ohikiitävän hetken.










Tuomen valkeus ja tuoksu on vallannut pihan
ja tuvan pöydälläkin on paikka tuomen oksalle.

Tänään minusta tuntui jälleen kerran,
että olisin halunnut jäädä juuri tähän hetkeen,
tähän kesäiseen kauneuteen ja kesän tuoksuun.




Yritän muistutella itselleni, että uutta kaunista ja kukoistavaa on edessäpäinkin.
On tartuttava vain kuhunkin hetkeen,
kunkin päivän iloon.


Kun kuljet tässä kesässä
tässä maisemassa
vielä tässä maisemassa
pane muistoon apialaniityt
ja lammet lumpeineen
ja sydämeen kaikki laulut
ja usko huomiseen

-Maaria Leinonen-




Toivottelen Sinulle suloista kesäistä sunnuntaita
ja aurinkoista arkea! 








 

4 kommenttia:

  1. Tuomen tuoksu, ah, se on niin kesäinen. :) Meillä se tuoksuu tällä hetkellä voimakkaimmin saunan patiolla, kun tuulee etelästä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksua tuomen,
      tuo tuuli tullessaan. Tai toi.

      Nyt se on ohi.

      Poista
  2. Ihana alkukesän postaus, kauniita runoja, ajatusten sanoitusta ja kuvia💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3
      Ihana saada näitä tervehdyksiä ja yhteisten ajatusten jakamisia.

      Poista