Tuomen lehtien avautumista odotellessa

Eilen illalla, kun katselin mökillä vanhan pihatuomen lehtiumpuja,

uusien lehtien alkuja

ja kevään vihreitä terveisiä,

mieleeni nousi kerrallinen 

Positiivareiden Aamun ajatus:

Silmut ovat puun pantteja

tulevaisuudelle - ne ovat lupaus,

jonka puu on tehnyt itselleen siitä,

että tulee huominen, jälleen uusi vuosi.

💚

Tuo  mökkipihan tuomi on minulle vuodenaikapuu,

jota seuraan

ja joka antaa minulle paljon iloa kaikkina vuodenaikoina.

Malttamattomana olen seuraillut tuomen heräämistä kevääseen ja tulevaan kesään.

Tämä kevät on ollut myöhäinen,

kylmä ja runsasluminenkin.

Eipä siis ole ihme, jos lehdet antavat odotuttaa itseään.

Eilen tuomen lehden alut olivat jo vihreinä,

kohta parisenttisinä kasvuina työntymässä ilmaa päin.

Muutamien aurinkopäivien myötä 

tuomi vihertää ja kohta se taas kantaa valkoista huntuaan,

joka ihanasti kohtaa mökin vadelmanpunaisen seinän.

Tuskin maltan odottaa tuota kaunista näkymää! <3

Tuomenkukkien kaipuuseen olen hyötänyt taas oksia
ja saanut etukäteisiloa niiden kauneudesta.



Kaikki kaunis on vielä edessäpäin ja 

sitä jaksaa vielä hetken vartoa.

On niin lohdullista ja ihanaa tietää tänä erikoisena epidemia keväänä,
että kevät ei petä.
Se tulee
-ja tuo kesän tulessaan.



Liitän tähän säkeitä koskettavasta
italialaisen Irene Vellan epidemia-aikana kirjoittamasta runosta,
joka löytyy kokonaisuudessaan täältä. 

Kadut olivat tyhjät,  ihmiset eivät menneet enää ulos.


Mutta kevät ei tiennyt siitä mitään.

Ja kukat alkoivat avautua

aurinko alkoi loistaa

ja pääskyset palasivat.

Ja taivas värjäytyi ruusunpunaiseksi ja siniseksi.



Pimeä laskeutui yhä myöhemmin,

ja aamun valo tunkeutui aikaisin sisään suljetuista ikkunoista.



Mutta kevät ei tiennyt sitä.

Ja silmut jatkoivat tunkeutumistaan esiin.



Kaikki päivät tuntuivat samalta.

Mutta kevät ei tiennyt sitä

ja ruusut puhkesivat taas kukoistukseensa.



Oli vuosi, jona ymmärrettiin tervehdysten ja aitojen tunteiden merkitys.

Vuosi, jona maailma tuntui pysähtyvän

ja talous romahtavan.

Mutta kevät ei tiennyt sitä

ja kukat tekivät tilaa hedelmille.



Ja silloin saapui kesä.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja oli jatkanut olemistaan.

Huolimatta kaikesta.

Huolimatta taudista.

Huolimatta pelosta.

Huolimatta kuolemasta.

Koska kevät ei tiennyt sitä

ja opetti meille kaikille

elämän voiman.

Keväisten päivien ja pienten kauniiden asioiden iloa Sinulle!