Juhannusmamma

Juhannusaatto ja tähän päivään puhjenneet juhannusruusut.

Siinä nämän päivän ilon kipeneet.

On suvi,

suloinen keskikesä, 

kauneus ja valo.

"On juhla ja juhannusilta "...

kesäinen laulu soi  radiossa,

"on naurussa nuorten suut"!

Ja kyllä tässä vanhemmankin suu kääntyyn hymyyn.

Mökin perintöruusu avasi kesän ensimmäiset kukkansa tähän päivään

vadelmanpunaisten seinien katveessa,

vuosikymmeniensä kasvupaikassaan.

Siinä kukinnossa on tämän hetken herkkyys ja ilo,

kauneus.

Odotetun keskikesän juhlan täyttymys.

Aurinko paistaa kuumasti,

linnut tekevät lentonäytöksiään, 

käki kukkuu taukoamatta jossain,

ukkosen kumu kantautuu

- läheneekö?

Tämä hetki kuitenkin on kaunis.

Se riittää.

Pään painan ruohikolle

ja oion jalkojain.

En jaksa pohdiskella,

mä tahdon olla vain.

Sen viisaammat voi tehdä,

mä päivän kultaan jään.

Mä tunnen kaikki tuoksut

ja luonnon loiston nään

voi leikitellä mielikseen,

voi ottaa jättää paikoilleen 

tai olla niin kuin luonnostaan

ja maata vain.

Mä peikko siihen uskoon jään,

on maailmaa tää minkä nyt mä nään.

Nämä Tove Janssonin kesärunon sanat ovat siivittäneet tätä päivää,

tätä juhannusta.

Tämä juhannusmamma on ilmeisesti alkanut oppimaan elämästä nauttimisen saloja! <3

Ihanan leppoista ja mukavaa juhannusta kaikille 

Tau(v)onpaikassa piipahtaville.