24. elokuuta 2018

Syyskesän aatoksia





Aika on tuntunut kuluneen kuin siivillä sitten töiden alkamisen.
Koneellekaan ei ole tullut istahdettua, 
kun piha on kutsunut kauniina elokuisina iltoina.
Olen kohennellut kukkapenkkejä  ja jakanut perennoita sekä mökillä että kotona.

Pihatöissä on tullut hyvästeltyä
 mennyt ihanien muistojen, lämmön kesä
ja petattua puutarhaa  syksykuntoon.
Kukat ovat pääosin kukkimisensa kukkineet ja 
osa perennoista on tarvinnut jakamista sekä
uuden paremman kasvupaikan etsimistä.


Töissä vietimme tänään  työkaverin synttäreitä.
Valitsin onnittelukorttiin Eeva Heilalan runon  
elämän kerroksellisuudesta ja täyteläisyydestä,
ihmeellisyydestä:

Kannamme aikamme kuvaa.
Ensimmäistä pukua ei koskaan voi pudottaa päältään.
Sen päälle vain puetaan aina uudet,
joiden alta kohoaa vanhin kaulus,
vilkkuu hihansuu pitseineen
ja piikkilangan repimä helma.

On mahdotonta päättää,
missä puvussa elämä on tarjonnut
parastaan. 



Elämä kulke kulkuaan,
soljuu tutusti eteenpäin.
Kotipesässä väki varttuu, itsenäistyy.
Oma aika lisääntyy ja 
usein illalla huomaan olevani  kotona yksin
tai Hänen kanssaan kaksin.

Ilmassa on samalla kertaa iloa ja haikeutta.
En osaa sanoa, 
milloin elämä on ollut parhaimmillaan.

Jokaisessa päivässä elämän pitsit ja piikkilangat kulkevat limittäin ja lomittain.
Jokaisessa päivässä ilon siemen,
mieleenpainuvien muistojen ja aikansa kuva! <3


Kuvien kukkalaatikko on tämän kesän tuotos,
jonka tekemistä pitkään fundeerasin.
Sisämuotti mietitytti
ja lopulta mieheni teki sen vanerista.
Vaihtoehto ei ollut paras, mutta yritys hyvä kymmenen.

Pelakuut eivät oikein kukoistaneet mökillä,
mutta ehkäpä ensi kesänä  
tuvassa talvehtineena 
ne kantavat tämän kesän muistoja ja lämpöä mukanaan.


~~~~~~~~~~~~~~

Viikonloppu.
Venetsialaiset.
Mökkikauden päätös vai uuden erilaisen mökkikauden aloitus?

Sataa vettä. 
Ukkonen jyrähtelee.
Pilvet roikkuvat alhaalla.
On aika sytyttää kynttilät
 ja kuunnella sateen ropinaa.

Ihanaista, tunnelmallista viikonloppua
mökillä ja kotona.
siellä missä satutkin nyt olemaan!

-Kaisu-








10 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos sinulle, kun jaat nämä aatokset kanssani. 💕

      Poista
  2. Kauniin runon olet löytänyt ajatustesi pohjaksi. Syksyssä on aina ripaus haikeutta. Haikeutta kaikesta menneestä, lämmöstä, kesästä, tapaamisista. Haikeutta on varmaan monin verroin, kun pesä tyhjenee. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pikku Akka. <3 Tämä runo on meidän lähipitäjässä asuvan runoilijan kynästä. Hän on kiteyttänyt maanläheisiä,elämänmakuisia, arjesta nousevia ajatuksia kauniisiin runoihinsa.

      Haikeus on osa elämää. Se antaa elämäämme oman juonteensa! <3

      Poista