14. elokuuta 2015

Elokuun 14. päivä -muistojen kukkia ja kynttilän valoa

Minulla on aivan harvinainen yönseutu tulossa.
Olen aivan yksin täällä kotona.
Kaikki muut ovat menossa;
kalassa, kavereilla ja töissä.
Minulla on hiljaisuutta,
minulla on aikaa.


Keräsin tuolta puutarhasta sinisiä ja valkoisia kukkasia.
Sitaisin niistä kimpun,
muistojen kimpun.
Muistopäivän kimpun.
Laitoin sen kuvan viereen ja sytytin kynttilän.

Tuntuu jotenkin hyvältä olla hetki yksin.
Olla vain omien ajatusten ja tunteiden kanssa.
Palata hetkeksi menneeseen.


Palata niihin päiviin, 
kun hän oli voimissaan ja elämänsä kunnossa
ja huolehti meistä -minusta, siskoistani, äidistä.
Kantoi vastuun.
Oli seurallinen ja vieraanvarainen.

Palaan niihin päiviin,
kun äiti huolehti hänestä
ja unohti monesti omat tarpeensa  ja siirsi omat menemisensä tuleviin päiviin.
Rakkaus kantoi,
50 yhteistä vuotta. <3

Palaan hetkiin, joissa aika oli jättänyt.
menettänyt merkityksensä
ja tutut asiatkaan eivät olleet enää niin kirkkaita kuin ennen.
Oli häkellyttävää, 
kun hän ei enää osannutkaan niitä tuttuja arkisia puuhiaan.
Kun katse kertoi, että hän tuntee, mutta sanoja ei ollut. <3


Ja sitten  tuli se puhelinsoitto,
Kolme vuotta sitten.
Hän oli lähtenyt.
Jättänyt meidät yövuoteellaan.

<3

Astuin huoneeseen.
Siinä hän oli
elon puna poskiltaan kadonneena
unenlämpöä vielä selkänsä alla.
Kerkesin vielä käsiäni pitämään isäni lämmössä. 
Hetken lämmittelin siinä
minä
- isätön.


Lauletaan ,että vierivät vuodet,
miespolvet vaipuvat.
Eivät vaivu kuitenkaan unholaan.

Täällä he ovat mukanamme,
hekin "joiden tomu on väsynyt vaeltamaan". 
Muistoissamme, 
sydämissämme.

Tällaisissa tunnelmissa tänään.
Haikeissa.
Elämä on valoja ja varjoja,
tulemista ja lähtemistä,


Elokuun pimenevä ilta.
Kynttilä näyttää  ihanalta tuossa kuvan ja kimpun keskellä. <3











17 kommenttia:

  1. Onneksi he kulkevat mukana, muistoissamme, ja sydämissämme.
    Lämmin osanotto.

    -LeaSttina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, LeaStiina. <3 Sinä sen tiedät vielä paremmin, kun molemmat vanhemmat ovat sydämen muistoina.

      Poista
  2. <3 Näissä tilanteissa ei tahdo olla koskaan sanoja. <3
    Onneksi on lämpimiä muistoja. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tärkeintä on jakaminen, läsnäolo, kuunteleminen. Muistojen läpikäyminen uudelleen ja yhä uudelleen. <3

      Poista
  3. Voimia <3 Vuosi-päivät ovat aina päiviä,jolloin tunteet ja muistot ovat enemmän pinnalla <3 Kauniisti kirjoittelit isästäsi:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi. <3
      Tavallisessa arjessa monet esineet ja asiat muistuttavat isästä. Siellä kotona se tyhjyys aina konkretisoituu. Tällaisina juhlapäivinä toki enemmän asia on pinnalla niin kuin sanoit. Nytkin tämä hiljaisuus ja oma aika antoi mahdollisuuden työstää ajatukset sanoiksi.

      Poista
  4. Niin kauniisti osaat kirjoittaa. <3 Ihanat muistot sinulla jäänyt isästäsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Raisa P! <3
      Jotkut aiheet ovat helpompia kirjoittaa kuin toiset.
      Tämä on sellainen asia, josta kirjoitin nyt ensimmäistä kertaa. Nyt ovat ylhäällä monet ajatukset, joita olen näiden kolmen vuoden aikana ajatellut ja ääneenkin sanonut.<3

      Poista
  5. "Rakkaat lähtevät, jää tyhjä tila muistojen asua."(H. Anhava) Silloin, kun isäni kuoli, ulkona oli hyvin sumuista. Oli yö. Ajelin yksin autolla sinne tomumajan luokse....kohta olin synnyttäjä. Itkin, itken. Kiitos Kaisu<3 t. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirta, ihana tuo Anhavan ajatus. <3
      Sumu kuvaa hyvin niitä päiviä ja tuntemisia. Sumun läpi!
      Monta kertaa sukuun on syntymässä vauva; pieni astuu sijaa, suku jatkuu. Meilläkin oli silloin 13 pv:n ikäinen lapsenlapsi, poikavauva syntynyt. Isäni ei häntä ehtinyt nähdä.
      Minä olen "itkettänyt" sinua ja monia muita viime päivityksilläni. Mutta sinullakin se on varmaa puhdistavaa itkua, joka antaa helpottavan olon. <3

      Poista
  6. "...joiden tomu on väsynyt vaeltamaan... " Tuo on kauneimpia runonsäkeitä, joita tiedän... <3
    Tekstisi myötä tavoitin jotakin haikeasta elokuun tummuvasta illasta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä olekin niin puhutteleva säe. <3 Siinä on jotain niin kuvainnollisen haurasta, että ymmärtää - ei sellainen voinut jaksaa enää tätä matkaa.
      Kiitos maria, että ajatuksemme kohtasivat elokuun tummuvassa illassa. <3

      Poista
  7. Niin koskettavasti kirjoitit. Lämmön ja rakkauden muistoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle Kanneli sanoistasi.
      Näitä muistoja meidän kannattaa vaalia ja siirtää lapsillemmekin. <3

      Poista