Pirja -omenapuu ja omenapiirakoita

Istutimme kolme vuotta sitten keväällä pihaamme

Pirja -omenapuun.

Muistuttelimme toisiamme siinä puuhastellessamme 

vanhan ja viisaan sanonnan,

että aina kannattaa istuttaa omenapuu.

Laitoimme verkon jänöjen varalta

ja hoivasimme puuta kasvun alkuun. 

Ensimmäisenä syksynä nuori Pirja kantoi hedelmän,

yhden ainoan.

Puolitimme sen ja totesimme,

että aika kallis omppu,

kolmekymmentä euroa.

Mutta hintansa väärti! 

Toisena vuonna saimme molemmat omat omenat,

a 15 e kpl.

Kolmantena kesänä omenoita tuli kahdeksan,

mutta niihin tuli rupia ja lopulta ne karisivat maahan.

Tänä kesänä puussa on ollut kymmenen kauniin punaista omenaa

eli pikku hiljaa Pirja alkaa ilmeisesti tuottamaan satoa

ja puun hankintahinta tulee vähitellen "kuoletettua".

~~~~

Oikeasti omenapuusta on iloa muutenkin kuin sadon muodossa.

Omenapuu on kauneimpia alkukesän kukkijoita

ja on mielenkiintoista seurata puun kasvua sekä hedelmien kehittymistä.

Pirjan omenat ovat herkutteluomppuja

ja tuon vanhan marjaomenapuumme omenat puolestaan lähinnä silmänruokaa.

Siskon toi iloksemme omenoita,

joita hyödynsin äsken leivontaan.

Omenapiirakan tuoksu tuntui tänä sateisena iltana

niin kotoisalle, mutta myös syksylle.

Kausiherkun tuoksu- ja makumuistot olivat vahvasti läsnä.

 Tein kolmenlaista piirakkaa.

Yläkuvassa vasemmalla on Kaikkien kehumaa omenapiirakkaa.

Oikealla olevat leivoin täältä löytyvällä ohjeella, klik.

Alemmassa piirakassa on kermaviilitäyte

ja ylemmän täytteessä kokeiluna Uuniomena -rahka sekä tavallinen rahka.

Siinäpä on nyt piirakka huomiseen pullavuoroon,

viikonlopulle ja vielä jää pakkaseen vierasvarakin.

Kirjoitanpa tänne vielä muistiin perheomenapuun tarinan:

Puu oli vahvarunkoinen, reilusti yli kymmenen vuotta vanha

ja se kasvoi tuolla marjapensaiden takana.

Emme olleet suojanneet runkoa enää.

Viime maaliskuussa huomasin,

että omenapuun runko oli kaluttu puolen metrin matkalta aivan

ympäriinsä kuin taltalla hakaten.

Se oli rusakoiden työnäyte ja sen puun loppu.

Puun runko pääsi kuitenkin vielä kierrätyksen kautta uuteen tehtävään.

Huomasin nimittäin somessa jonkun kyselevän tällaista matskua.

Omenapuustamme tuli lopulta puukon kahvoja. 

~~~~

Tällaista omenantuoksuista juttua tällä kertaa täällä.

Ehkä vielä istutamme uuden puun "edesmenneen" tilalle.

Mitä lajiketta sinä suosittelisit minulle tänne Perämeren pohjoiselle rannikolle?

Mikä lajike on sinun lemppari?

 

Mökkikauden päättäjäiset ja kanervainen diy juttu

Mökkikauden päättäjäiset ovat aina omalla tavallaan 

paluuta syksyiseen arkeen

kesän juhlasta ja kesäisistä päivistä. 

Tällä kertaa elokuun viimeinen viikonloppu oli meilläpäin 

puitteiltaan kuin piste kesäiin päälle;

aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta,

oli tyyntä 

ja elohopea kiipesi reilusti kahdenkymmenen paremmalle puolen.

Oli sellainen "vielä kerran kesäpäivä"

ja "tällaista se kesä on parhaimmillaan" -tunnelma.

Oli niin ihana touhuta pihalla

ja käydä kävelyllä,

että kuvatkin jäivät melkein ottamatta.

Vaikka niinhän se on, että sydämellä näkee ja tuntee parhaiten.

Sinne ne parhaimmat muistot ja tunnelmat lopulta jäävät.

Tämä valon ja varjon leikki.

Se on minusta aina vaan yhtä kiehtovaa ja pysäyttävää.

Se, miten varjot  kasvavat, venyvät,

tummuvat, vaalenevat, häipyvät,

muuttavat suuntaa,

kävellessä ovat välillä edessä, takana ja sivulla.

Aivan niinkuin ilo ja murhe aaltoilevat 

elämässämme toinen toisiinsa sulautuen.

Kävimme kävelyllä rannassa. 

Metsätien reunoilla olevat tantereet olivat punaisenaan puolukoita,

jotka saavat kypsyä vielä viikon pari rauhassa.

Toivon, että metsätien sydämellinen sieni tuo meille 

onnekkaita ja onnellisia syyspäiviä.

Päivä oli lämmin, mutta illassa oli jo syksyinen viileys.

Vietimme lauantain iltahetken mökillä 

muutaman nuoremme ja lastenlapsemme kanssa 

leppoisassa kynttilätunnelmassa.

Yksi kynttilä paloi lasikulhossa,

joka oli kanervoista väkertämässäni "pesässä".

Mieheni teki keväällä minulle noita pohjia pajunkissojen aikaan.

Ajattelin silloin tehdä niistä narsisseille purkinsuojat.

Ajatus oli jäänyt silloin puolitiehen, 

mutta kanervoiden kukkimisen aikaan ne pääsivät kuitenkin testiin.

Kieputin oksia 

vuorotellen ruuvin taakse ja eteen asetellen.

Ruuvien päät piilotin liimaamalla niihin kanervanoksat

kuumailmapyssyllä.

Tähän "loimeen" sopisivat myös pitkät naulat

ja niitähän pitää olla pariton määrä.

Pohjaleikko voisi olla reilumman kokoinen kukkaistutusta (muovivuoraus sisään)

 tai  isompaa lasiastiaa varten.

Olisi kiva kokeilla syksymmällä tähän juttuun 

 puolukanvarpuja ja koivunoksia,

joulunaikaan havuja

ja keväällä vihdoin niitä pajunkissoja.

~~~~~~~~~

Ja vielä siitä arkeen paluun ihanuudesta

Mietteitä maalta -ajatusta lainaten

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta luoksesi palaavat kaikki.

Päivettynein kasvoin,

hieman harhailevin ajatuksin

etsimme kelloja, kalentereita

ja oikeaa ryhmiä.

Vaihdamme voileipäkakut jauhelihakeittoon.

Ethän vähättele voimaasi, arki.

Koska lopulta sinun harteillasi 

onkin kaikki.

Tuot meille turvaa,

ja kerrot kuinka kaikki,

onnikin,

on näissä hetkissä.

Ohikiitävissä silmänräpäyksissä.

Ja sinun vahvoilla harteilla

meillä on hyvä olla.