Synttäriarpajaiset

Aika rientää.

Siitä heinäkuisesta hellepäivästä,

 kun tein tyttärieni avustuksella ensimmäisen blogipäivityksen,

on kulunut jo seitsemän vuotta aikaa. 

On perinteisten kesä- ja synttäriarpajaisten aika.

Haluan muistaa vuosipäivänä blogini seuraajia ja

arvon osallistuneiden kesken

perinteisesti kotoisia keittiötuotteita ja kukkakuosia;

tällä kertaa Pentikin Anenome-keittiöpyyhkeen

sekä sydämellisen voiveitsen.

Tuon keittiöpyyhkeen kukkien sävyt sointuivat suloisesti

perennapenkissäni tällä hetkellä kukkivien kukkien.

pionien, korkeakärsämön,

päivänkakkaran ja verikurjenpolven  joukkoon! 

Nämä arpajaiset ovat minun itseni järjestämät. 

Jokaiselle on yksi arpa, 

mutta jos olet liittynyt aikaisemmin blogini lukijaksi 

tai liityt nyt, saat kaksi arpaa

Lukijaksi liittyminen tapahtuu internetversiossa näkyvässä
"Blogiystäviäni" -kohdan alapuolella olevaa "lue"-nappia klikkaamalla. 

Kirjoita kommenttikenttään monellako arvalla olet mukana ja 

mahdollisen voiton varalle myös nimimerkki tai sähköpostiosoite.

Tähän voi osallistua myös 

Facebookin Tau(v)onpaikka-sivustollani.

Olisi toki kiva lukea arpakommentistasi

mitkä teemat kiinnostavat sinua eniten

 tai mistä toivoisit minun kirjoittelevan tänne.

Arvonta on su-iltana 1.8. 2021 klo 21.

 🌸- ja 💗-ajatuksia 

Sinulle blogini vakituinen seuraaja

ja satunnainen vierailija

-ja arpaonnea! 

Trikoomekko itselle

Nyt on kesäloma hyvällä mallilla ja fiilis korkealla,

kun olen päässyt istahtamaan ompelukoneen äärelle

ja saanut vieläpä mieluisia lopputuloksia.

Minulla on ollut käytössäni vuosia, vuosia  trikoinen mekko,

 lempivaate, josta olen tykännyt

ja jota olen käyttänyt ns. kesät talvet.

Ja kaapissa  on ollut jemmassa raitainen trikookangas, 

josta olen aikonut ommella itselleni

-joskus.

Nyt ekalla lomaviikolla tuo raitakangas on muuntunut vanhan mekon kaavoilla maximekoksi 

ja olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Erityisen tyytyväinen olen tuohon kaula-aukkoon,

joka on kuitenkin niin näkyvä osa vaatetta. 

Siitä tuli mielestäni tosi hyvä.

Tässä poikani nappaama kuva tilanteesta.

jossa esittelin mekkoa innoissani, onnessani.

Tätä ommellessa tein taas aikamatkan ajatuksissani vuosien ja vuosikymmenten päähän,

aikaan, jolloin ompelin paljon vaatteita lapsillemme ja itsellenikin.

Useimmiten pojilla oli kesäaikaan samanlaiset paidat ja shortsit

ja tytöillä omansa.

Ihmettelin tänään sitä,

millä ajalla ja millä voimavaroilla se kaikki tapahtui.

Se oli silloin arjen voimavara ja vastapaino.

Siitä sain silloin iloa itselleni ja näkyvää tulosta.

Sitä samaa se oli tänäänkin.

Hyvää mieltä käsillä tekemisestä ja itsensä haastamisesta.

Tämän mekon lisäksi kankaasta tuli t-paita lapsenlapselle.

Innostuin ompeluhetkestäni niin, että tänään olen käynyt ostamassa 

ihanaa "kala"-kangasta.

Vilautan siitä ompelemiani paitoja toisten.

~~~~~~

Itseä voi hemmotella näinkin.

Tekemisestä tulee hyvä mieli  ja lopputulos voi parhaimmillaan palkita.

Ja ystäväni sanoin, 

tämäkin on itseilmaisua! 

Oletko sinä ruukannut ommella itsellesi tai ompeluttanut vaatteita?