Arjen juhlaa!
Pihalla kuuluu lasten leikin ääniä.
Nuorimmaisemme kirmaavat siellä lastenlasten kanssa.
Nauttivat kesästä
-ehdoitta.
On kylmähköä, sateista, nuhruista,
mutta se ei latista heidän kesämieltään, kesäiloaan, yhdessäolon riemuaan.
Pihalla on monenlaista touhua. Leikki kumpuaa, rönsyää, poukkoilee...Välillä pelataan palloa ja kohta ollaan jo hyppimässä trampalla. Pienet tuovat minulle pieniä kukkakimppuja pyöräretkeltään lähimetsästä. Laitan ne kastehelmi-lyhtyyn ja joku hoksaa sanoa : 'Leikitäänkö kukkakauppaa!'
Seuraa mielenkiintoinen leikin rakentamisen vaihe.
Sisään astelee harjan ja 'sen mihin otetaan ne roskat'' (=kihvelin) hakija,
luutujen pyytäjä, maton kyselijä.
On alkanut leikkimökin siivous ja kukkakaupan pystytys. ;)
Sitten etsitään saksia ja sanomalehtiä, kippoja.
Kohta kysytään, onko yhtään vanhaa pankkikorttia maksuvälineeksi.
Mahtava homma! <3
Nyt meillä onkin sitten kukkakauppa omasta takaa!
Minä katselen ja kuuntelen.
Iloitsen tästä hetkestä. <3
Ikkunasta näen, kun kukkaiskeijut juoksevat kevein askelin ja kantavat luonnon kauneutta käsissään. Pienet tytöt, ihanan näköisinä, elämäninnostuksen punat poskipäillään. Ovat niin täysillä tässä hetkessä, tässä leikissä; kuljettavat uusia kukkakimppuja kaupan tätille ja välillä ostavat niitä. <3
Asiantuntijat puhuvat leikin vähyydestä. Leikin, lasten työn köyhtymisestä, katoamisesta. Minulla on nyt leikkiä tässä silmieni alla, käden mitan päässä ja minä imen siitä kaiken ilon irti. Kirjaan ajatuksia sekä kuvaan tuokiokuvia tänne muistoksi itselleni näistä lapsista ja tästä ohikiitävästä kesälomapäivästä; aarteeksi heille itselleen tästä yhdessäolon hetkestä.<3
Jospa Puna-ailakki, Niittyleinikki ja Koiranputki
jäisivät kukkimaan heidän mielen maisemiinsa
muistoksi näistä lapsuuden huolettomista kesäpäivistä. <3
Ekaluokkani kevätjuhlan laulu alkaa soida mieleni sopukoissa. Kummastelen tunnemuistia, muistin ihmeellisyyttä. Miten se vanha koululaulu sieltä tähän hetkeen virkosi?
"Me kainoja ollaan ja pieniä vaan,
mutt' Luoja ei unhoita kukkiakaan.
Hänen kenttänsä kirjomme, laaksot ja haat,
ja viehkeiksi verhoomme vihreät maat."
Leikin jatkuessa otin esille Pala - maljakon. Sen, jonka ostin sieltä
Antiikkikirppikseltä näiden hetkien varalle. :) Niin vaan sainkin kukkakaupasta leikisti ostettuja kimppuja maljakkoon laitettavaksi asti. Juuri sellaisia KUKKAkimppuja, joita pienet poimivat. :) Ilonkimppuja, hyvän mielen kukkalähetyksiä! Yksi päivänkakkara oli kuulema vahingossa tullut mukaan mummun penkistä. <3
Minäkin haluan poimia kukkia
heille, Sinulle, iloksi kaikille.
Teen sen Marleena Ansion sanoin:
Haluaisin poimia sinulle kukkakimpun,
jossa on kaikki maailman kauneimmat kukat,
kaikki maailman ihanimmat värit ja
kaikki maailman ihanimmat tuoksut.
Ja kun ojentaisin kimpun sinulle,
toivoisin,
että ne kaikki kukat jäisivät kukkimaan jokaiseen päivääsi.
Kukkaisterveisin,
Kaisu
