Me linkitämme toisillemme somessa erilaisia linkkejä,
ajatuksia ja hupaisia kuvaviestejä,
mutta harvemmin ehkä tulee kirjoitettua suoraa kysymystä;
mitä sinulle kuuluu?
Ja vielä sillä painotuksella,
että mitä juuri sinulle henkilökohtaisesti kuuluu,
miten voit ja pärjäilet.
Tänään olen ollut erityisen liikuttunut
liki kahdeksankymppisen äitini
toipilasaamuuni lähettämästä viestistä.
Se, että hän on aina tilanteiden tasalla ja aikatauluissa mukana,
tuntui tänään puhuttelevalle.
Hänen lyhyt viestinsä "sinulla kaikki hyvin?"
pysäytti minut miettimään kuulumisien kysymisen merkitystä.
Muistaminen tuntui juuri tänään niin tärkeältä ja hellyttävältä.
Se tuntui sydämessä läikähdyksenä sekä kannattelevana kosketuksena.
Tuota on välittäminen!
Äidin viestistä innostuneena
laitoin viestit lapsilleni, vävyille, miniöille sekä lapsenlapsille.
Olen saanut tänään lukuisia viestejä
ja käynyt pieniä keskusteluja yhden jos toisenkin kanssa.
Erityisesti minua on ilahduttanut lastenlasten viestit.
He ovat kertoneet pääosin, että hyvää kuuluu
ja jatkaneet viestiänsä hetimiten kysymällä minun kuulumisiani.
On ne hoksaavaisia.
Tulla kuulluksi ja kuulla vastapuoltakin.
Siinä on kohtaamisen kaksi olennaisinta elementtiä,
joita me kaikki varmaan välillä kaipaamme.
Tänään on ollut kaunis helmikuinen päivä.
Aurinko näyttäytyi jo mukavan tovin
ja ulkona pistäytyessäni kuulin linnun laulua.
Päiväkahvilla havahduin tuohon lempinäkymääni,
missä auringon valo täyttää huoneen
ja esineet heittävät kivoja varjoja seinille.
Jätin kahvittelut sikseen
ja nappasin oitis tilannekuvan tuosta ohikiitävästä kauneudesta.
Valosta, keväisistä kukista,
kauniista hetkestä.
Nämä ovat minulle sellaisia voimauttavia arjen iloja,
että tuntemiset ja kuulumiset ovat niiden myötä kohdillaan.
Kevättä kohden mennään.
Mitä sinulle kuuluu?
Kolme sanaa.
Virallinen ystävänpäivä on viikon päästä.
Mietitäänpä jokainen joku läheinen,
joka ehkä kaipaisi kuulumisien kysyjää ja kuulluksi tulemistä.
Olkoon se ystävänpäivähaaste minulta.
