8. kesäkuuta 2020

Vauvan ja uuden kodin juhla


Vietimme sunnuntaina lämminhenkistä ja herkkää juhlaa nuoren perheemme kodissa,
kun heillä oli maaliskuussa syntyneen vauvan ristiäiset ja uuden kodin siunaaminen.


Pari viikkoa ennen vauvan syntymää
pojan perhe pääsi muuttamaan omaan kotiinsa, 
jossa he ovat saaneet talostella nyt tämän erilaisen kevään.

Harmillista on ollut, etteivät vieraat oikein ole epidemian takia voineet käydä 
tupaantuliaisissa eikä vauvaa katsomassa.

Toisaalta heillä on ollut aikaa tutustella vauvan kanssa ja
huokaista sekä nauttia yhdessäolosta tiiviin raksa-ajan jälkeen.

~~~~

Pieni poika on ollut tyytyväinen tuhisija
ja oikea hymysuu.

Perhe on iloinnut hänestä ja hänen suloisesta olemuksestaan
 ja katsellut koronakevään yli tähän odotettuun juhlapäivään,
jotta pääsisimme isommalla porukalla viettämään hänen ensimmäistä juhlaansa.

Ja niin se päivä valkeni kauniina ja aurinkoisena.



Vauvasta tuli isänsä papan kaima.
Toivo Alvar liittyi nimensäkin kautta sukupolvien sydänten ketjuun.💙


Niin rentona vauva lepäsi isänsä sylissä 
sisarusten välillä  sivellessä ja leyhytellessä hänen äitinsä suvun vanhaa perintökastemekkoa.


Pappi puhui niin kauniisti vauvasta, joka on lahja äidille ja isälle sekä sisaruksille.
Hän on lahja meille kaikille läheisille,
sillä niin paljon iloa lapset tuovat elämään. 
Heidän kanssaan saamme elää uudelleen lapsuuden huolettomia päiviä
ja rakentaa yhteistä huomista.

Oman kodin kurkihirren alla on turvallista ja onnellista elää yhdessä
niin arkista tohinaa ja tahinaa kuin juhlan hetkeä.
Kasvaa toinen toistaan tukien, hioen
ja toinen toiseltaan oppien.

Kodinsiunaamispuheessa tuli myös niin kauniisti esille se,
miten vanhemmat ovat rakennusvaiheen aikana tehneet oman osansa,
sen mikä parhaiten on sillä hetkellä kummallekin sopinut.

Tavoite on ollut yhteinen ja siitä yhteisestä ponnistuksesta he saavat nyt kiitollisina iloita. 
Pitkiksikin venyneiden päivien ja väsymyksenkin yli on kantanut rakkaus.


Kodinjuhla oli meidän kaikkien kovasti odottama juhlahetki ja kevätkesän taitekohta.
Saimme kokea iloa ja onnea neljän sukupolven yhteisessä hetkessä.



5. kesäkuuta 2020

Kranssin tuunaus

Pikainen piipahdus 
ja perjantai-illan kesäinen tervehdys tänne blogin puolelle!
Tällä viikolla on ollut kesäiltojen mukavaa pientä puuhastelua tuolla
 pihahommissa ja lautatyttönä oloa teranssirakennuksella.


Tänään saimme pitkästäaikaa vieraita!
Juuri ennen heidän tuloaan nakkasin virttyneen ovikranssin pois.

Päivitin pihalta löytyneen vanhan koivunrisukranssin pujottamalla oksien väleihin 
tuoreita koivunoksia. 
Ne olivat suloinen kontrasti vanhojen kuivaneiden risujen seassa.



Aina ei tarvitse alkaa tekemään alkutekijöistä kranssiakaan.
Välillä on hyvä oikaista!
Tällä mennään tämä viikonloppu ja 
uusia oksia voi vaihtaa, kun entiset nuutuvat
tai uusata kranssin muulla tavoin. 

💚

Alkukesän lempeä vihreys 
ja kevyen sateen jälkeinen tuoksu.

Kesän kauneimpia aistittavia asioita,
joista juuri nyt nautin! 

Viikonopun iloa ja kesäisiä onnenhetkiä Sinulle!