Toinen joulukalenterin runo muistui mieleen Pökkylän puodissa

Vietimme joulukuun alkajaisiksi iltapäivähetken Pökkylän punaisessa tuvassa,klik  .
Sinne ajellessamme ihastelimme alhaalla paistavaa aurinkoa,
 joka  kultasi lumiset puut.
Maisema oli kuin talven ihmemaa.

Perillä meitä odotti kauniit kattaukset ja jouluiset tarjoilut,
jonka jälkeen piipahdimme myös puodin puolella.

Siellä ihanien asioiden äärellä

ja kauniiden esineiden keskellä
tuli mieleeni entisvanhat kauppojen näyteikkunat,
 joita lapsena etenkin joulunaikaan ihasteltiin.



Jouluisiin näyteikkunoihinhan oli kerätty monenlaisia leluja ja kaikkien lasten unelmajoululahjoja.

Siellä oli usein myös joulupukki ja  tonttuja sekä poroja, jotka liikkuivat sähköisesti
ja loivat käsittämättömän ihanan joulutunnelman pienelle lapselle.

Pökkylän puodin ihanassa tunnelmassa
kaikkea kaunista katsellessani
olin kuin pieni tyttö lapsuuteni näyteikkunan edessä.

Muistojen sopukoista soljui mieleeni aapisestani tuttu lasten jouluruno:

Lelukaupan ikkunassa
sataa valkolunta.
Lelukaupan ikkunassa
soittaa soittokunta.
Lelukaupan ikkunassa
leikkijuna kiitää.
Lelukaupan ikkunassa
lentokone liitää.
Lelukaupan ikkunassa
nukkepiiri pyörii.
Lelukaupan ikkunassa
tonttujoukko hyörii.

-tuntematon- 

Tuvan rauhallisessa tunnelmassa katselimme
levollista peltomaisemaa ja sinistä hetkeä.
Musiikki siivitti ja saatteli meitä joulutunnelmaan,

Kauneus kosketti,
pysäytti ja  voimaannutti.
Kauneuden kokeminen voi näköjään herättää myös syviä tunteita,
jopa unohtuneita muistojakin.

~~Kaisu~~

Ensimmäinen joulukalenterin runo

Tämän joulurunokalenterin avaa yksi minun mieluisimmista joulunajan runoista:

Matka joulun salaisuuteen

alkaa hiljalleen,

On kuin joku koskettaisi

syvään kaipaukseen,

on kuin joku sytyttäisi

yöhön kynttilän,

liekin, joka valollansa

voittaa pimeän.

-A-M Kaskinen-

Matka jouluun alkaa kummuta  syksyn mittaan monista pienistä asioista;
ensilumesta, hämärtyvistä päivistä, taivaalle syttyvistä tähdistä.
Sisäisestä joulusta, jouluisten asioiden tuntemisesta.

Ajatukset kulkevat kuin varkain joulun jäljille,
joulun tunnelmaan.
Joulu tuo kaivattua valoa ja lämpöä pitkän syksyn jälkeen.



Tänään joulu on nupullaan
kuin keittiömme nurkkapöydällä oleva Amaryllis.
Tuntuu, ettei kukka  koskaan aukea,
mutta yhtäkkiä yllättäen  huomaan sen olevan koko kauneudessaan avoimena.

Runojen siivittämää matkaa jouluun!

~~Kaisu~~