Lomasella teimme äidin ja sisarusten kanssa sytykeruusuja

Tälla kertaa aloitin talviloman omalla lomasella

 viettämällä pari yönseutua lapsuuden kodissani äitini ja sisarteni kanssa.

Yhteisen viikonlopun säätämisessä on oma hommansa, 

kun kaksi meistä tekee kolmivuorotyötä ja matkat asettavat oman haasteensa.

 Mutta niin vain saimme yhden viikonlopun sopimaan meille kaikille

-ja loma-anomukset menivät läpi kodeissamme. 

Kotiväet saavat kiitokset  ja sytykeruusun! <3

Viikolla viestitellessämme joku kysäisi, mitä sitten tehdään yhdessä.

Arvatenkin tiedossa oli herkuttelua kotoisasti äidin keittiössä 

ja tervetullutta mukavaa kiireetöntä, rauhallista yhdessäoloa, 

joka on kaikille äideille jo sinänsä aivan luxusta.

Äiti pyysi meitä ottamaan mukaamme kananmunakennoja ja steariiniä.

Hän oli nähnyt jonkun tekevän sytykeruusuja ja halusi kokeilla niitä meidän kanssa.

Tuttu juttu tuo tekemisen meininki!

Kotonamme on aina tehty käsitöitä ja askarreltu monenmoisella tavalla. Äitini on vieläkin ahkera käsitöiden tekijä ja edesmenneen isäni käsissä taipui niin puu kuin muutkin materiaalit. Sisareni ovat vallan taitavia kutojia ja virkkaajia. Minä olen niissä lankapuuhissa pudonnut vähän eri oksalle tai jopa kauas siitä puusta, mutta näin sitä sisaruksilla on eri lahjat -ja kaikilla jotakin omaa vahvuutta! <3

Yhdessä tekemällä voi oppia ja ennen kaikkea innostua uusista jutuista, uusista tekniikoista. 

Niin kävi tänä viikonloppunakin.

Minäkin pääsin äidin kanssa tekemään ensimmäiset steariiniruusut ja -hiiret. ;)

Siitä tulikin mieleenpainuva askartelutuokio!

Tässä nämä minun sytykehiiret.
Hauska idea tämäkin.

Ovat kuulema siskoni lasten mukaan kovin väsyneen näköisiä

Niin ehkä ovatkin -ja niin oli niiden tekijäkin siinä illan kähmyssä.

Mutta ei väsymys  meinaa mitään kun tulitikku on raapaistu! ;)

Keltainen karamelliväri ei oikein toiminut; tuli vähän nuhruisia!

Yksi siskoistani on virikeohjaaja ja hänellä olikin täysi työ pitää meidän innokas  ja innostuva sakki jollakin tapaa ruodussa. Keittiön pöydällä oli sulassa sovussa jos minkälaista häkkyrää ja materiaalia touhutessamme. Siinä sivussa siskomme oli tehnyt meille kaikille avaimenperät juomatölkkien klipsuista. Minä en ollut kerennyt edes huomaamaan sitä askarettaja virkkausta. <3 

Näppärä sisko meillä! 

Iloitsimme siitä, että meillä on toisemme.<3

Läheiset ihmiset, joiden kanssa saa jakaa arjen iloja ja myös puolittaa huoliakin.

Meillä jokaisella on tällä hetkellä omat erilaiset elämäntilanteet, 

mutta niin paljon yhteistä historiaa ja yhteiset lähtökohdat.

Äidin  kanssa yhdessä oli mukava verestää muistoja.

Välillä nauroimme vedet silmissä, 

välillä silmät täyttyivät kyynelistä.

Ilo ja suru kulkevat niin liki toisiansa,

limittäin ja lomittain.

Talviloma alkoi omalla voimaantumisella.

Huomenissa mennäänkin sitten perheen nuorimpien toiveiden mukaisesti

urheilullisesti ja syödään "roskaruokaa". <3

Mukavaa alkavaa viikkoa itsekullekin!

-Kaisu-

Gulla- kirjojen maailmassa

Viime viikkoina olen palannut lapsuuteeni ja nuoruuteeni kirjavalinnan kautta.

Näin nimittäin kirjastossa  palautettujen hyllyllä kirjoja tästä ihanasta Gulla  -kirjasarjasta

 ja oitis päätin lukea ne uudelleen vuosikymmenten jälkeen.

Halusin testata tuntuuko tämä kertomus pienestä orpotytöstä vielä yhtä koskettavalta. 

En ole nyt itkenyt, mutta kyllä tarinan käänteet ovat koskettaneet tälläkin lukukerralla.

Koskettavaa on se kuvaus, mitä pienet lapset ovat joutuneet tekemään ruokaansa ja elatusta vastaan. Ja miten karua elämä on ollut tiukkuudessaan ja eriarvoisuudessaan.

Kirjassa kuvataan ihanasti lupauksien merkitystä, sitoutumista ja pyrkimystä tehdä parhaansa. Hyvä ja paha taistelevat ihmisten välillä ja ihmisissä, mutta jollakin tapaa usein hyvä voittaa. Ja ihanasti läpi kirjan näkyy lasten luottamus elämään ja sellainen elämän polkujen tarkoituksen ymmärtäminen ja  toiveikkuus. <3

"Jos hän olisi koko ajan asunut täällä herraskartanossa, ei hän olisi ymmärtänyt, kuinka hyvin kaikki olisi ollut. Vain se, jolla on vaikeuksia, voi ymmärtää, että voi tuntea kiitollisuutta siitä, että kaikki on muuttunut, ja vain se, jolla on ollut nälkä, on iloinen saadessaan ruokaa..."

Nämä kirjat ovat kirjastossamme jo siellä 'historian havina' hyllyllä eli ne ovat jo siirretty sinne muistojen joukkoon kirjaston takaosaan. Yksi kirja niistä taitaa puuttua meidän kirjastosta. Pitänee yrittää kaukolainata tai kysyä tyttäreltä lainaksi. Hän nimittäin myös on lukenut nämä lapsena ja käydessäni hän kertoi löytäneensä kahta kirjaa vaille täydellisen kirjasarjan kirppikseltä euron per kirja hintaan! :) 

Samaisesta Gulla -tyttösestä kertoo lasten kuvakirja, jonka nimi taitaa olla  Gulla, lastenkodin tyttö.

Siinä on aivan ihana kuvitus ja se voisi olla kipenenä tämän kirjasarjan lukemiseen. <3

Tämmöisiä arjen kuulumisia tällä erää!

-Kaisu-