Vanhasta mäntysängystä ja peiliovesta sänky mökille

Kesälomani viimeinen viikko on takanapäin.

Vietimme sen mökillä pikkuporukalla.

Ilmat olivat edelleenkin vaihtelevia ja sitä myöten
mielikin vaihteli innostuneisuudesta hiljaiseen olemiseen;
menneen kesän tutkailemiseen ja
elokuisen päivän kuulostelemiseen ja katselemiseen.

Aurinko heltyi parina päivänä porottamaan ja 

silloin pihalla oli niin kesäistä ja mukavaa sekä oleilla että touhuta.

Ilmassa oli kuitenkin jo aavistus syyskesään kaartumisesta

-ehkä juurikin loman loppumisesta johtuen.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kerkesimme puuhata taas yhtä ja toista mitä on tullut haaveiltua ja suunniteltua tässä ajan saatossa.
Meidän tekemisissä on Tauvonpaikassa mottona se,
että tekee sitä mikä milloinkin tuntuu mukavalta.
Monta kertaa myös värkit ovat sellaisia, että voi sanoa "tässä ei hyvä mene pilalle"
ja sillä mielellä tartuimme tiistainakin toimeen.

Kannoimme keväällä väliaikaisratkaisuksi kootun
mäntyisen parisängyn pihalle.



Meillä on jemmassa vanhoja peiliovia ja valitsimme niistä lyhyimmän tähän projektiin.

Mieheni irroitti päädyn ja leikkasi sen pöytäsirkkelillä reunojen tasaan.
Jalkopäästäkin otettiin siivu. :)
Hioin sängyn kevyesti ja maalasin valkeaksi.

Ovesta maaleja irroitellessani minulle tuli mieleen, että
ovessa olevat maalikerrokset saavatkin jäädä näkyviin.
Valkeaksi  tai harmaaksi olin ajatellut maalaavani,
mutta siitä olisi tullut liian steriili tähän miljööseen!

Sieltä vihertävän valkoisen maalin ja pölyn alta tuli esiin
kamarin lattian harmaata,
tapetissa olevien ruusujen terälehtien vihreää sekä
tummaa ruskeaa, jota löytyy peilipiirongista
sekä vanhasta radiopöydästä, joka on yöpöytänä.

Mallasimme ovea sängynrunkoon pihalla,
mutta varsinainen kiinnitys tehtiin kamarissa kulmaraudoilla ja naulauslevyillä.
Aluksi arvelutti pysyykö ovi näillä paikoillaaa,
mutta hyvin se siihen asettui. :)

Tämä ovi on muuten ollut aikanaan tässä  meidän kamarissa väliovena toiseen huoneeseen.
Se ei ole ollut käytössä meillä, vaan se löytyi remontin aikaan väliseinän sisästä.
Nyt se sai vuosien jälkeen uuden palaamisen uudessa tehtävässä kamariin.

Metallisydän pääsi ulkoa piikkilankakranssista sisälle, 

sillä minusta juuri tässä sängynpäädyssä on sille hyvä paikka. 

Ja avainkin taitaa löytyä tuohon aikaa nähneeseen avaimenreikään. 

Sitten jos tilaisi sängynpäätyyn vielä tarratekstin kaunokirjoituksella

"Lukko avataan avaimella,

sydän hyvillä sanoilla."

Se olisi sitten siinä. 

Meidän ruusukamarin parisänky.

Paitsi että lukulamppu vielä puuttuu. 

Se oli punainen ja riiteli värimaailman kanssa. :)  

Spreijasin sen tänään valkoiseksi.  Siitä toisten!

Elokuisissa tunnelmissa alan kaarrattamaan ajatuksia työrytmiin ja koulun alkuun.

Kaikella on aikansa.

Kesälomallakin! <3

-Kaisu-

Levin maisemissa

Joskus on hyvä lähteä omalta mukavuusalueelta pois,

sanotaan.

Tähän ajatukseen on helppoa yhtyä ainakin nyt, 

kun Levin reissu on tehty 39 varhaisnuoren kanssa. 

Niin kuin viime postauksessa arvelinkin, me aikuisetkin saimme tältä retkeltä paljon; 

yhdessäolon hyviä, iloisia hetkiä sekä

hienoja elämyksiä ja kokemuksia luonnon helmassa.  

Meillä oli iloinen, reipas ja eläväinen porukka reissun päällä! <3

Tämän ikäisten kanssa on pidettävä langat käsissä,

on varauduttava luovimaan erinäisissä tilanteissa ja pystyttävä joustamaan suunnitelmista. 

Homma hoituu, kun nuortenkin ääni pääsee kuuluviin ja heidän jutuille annetaan tilaa sekä aikaa.

On oltava toimintaa ja tekemistä

ja tietenkin aimo annos ruokapuolta! ;) 

Siinä oli haaste,  puite ja työnkuva, jota kuuden aikuisen voimin teimme ja jaoimme.:)

Heti perille päästyämme kävimme kirmailemassa Levin rinteellä 

ja katselemassa sieltä maisemia.

 Leikit ja pelit olivat mieluisia ja niitä leikittiin. 

Leikkien kautta tutustuimme toisiimme

ja moni tuntui saaneen matkalla uusia kavereitakin. :)

Lauantaiaamun Lipunryöstö karisti unihiekat tihkusateiseen metikköön. 

Mökkiläiset leikkivät keskenään omatoimisestikin

 ja erityisesti Läpsy -leikki nousi suosituksi jutuksi! :)

Automatkalla oli myös tietokilpailuja, joissa porukka oli aktiivisesti mukana 

ja lapsilla olikin tosi paljon tietoa eri aihepiireistä!

Sää oli mitä melkoinen tämän kesän säät huomioiden! 

Ajoittain vähän pientä tihkusadetta ja lämpötila toistakymmentä astetta! 

Immeljärven vesi oli kuulema raitista, mutta rohkeasti lapset pulahtelivat sinne 

ja kirmasivat sitten saunan lämpöön. 

Neljä  mökkiä eli täyttä elämää kahden yön seudun ajan!:)

Kätkä -tunturin laelle kapuaminen oli toki tämän retken haaste ja kohokohta.

Sinne kiipesivät kaikki - nuorimmaisetkin, tulevat nelosluokkalaiset.

Tsemppaamisen ja huumorin sekä yhdessäkulkemisen voima on valtava! 

Niiden voimalla jokainen jaksoi kuin jaksoikin kiivetä, askel askeleelta eteenpäin.

Silmäni lepäsivät, kun näin ihanat vanamojen keijuhameet 

siivittämässä matkaamme vaaleanpunaisina mättäinä. 

Näimme livenä  myös koulukirjoissa opetetut vaivaiskoivut ja varvut sekä käkkyrämännyt.

Ja ylhäällä koimme sen, että huipulla tuulee!

Näkymät ylhäältä olivat valtaisan avarat,

pysähdyttävät, puhuttelevat.

Mielessä soi laulu

"on kaunis synnyinmaamme,

maat, metsät, järvet sen".

Joku kapusi loppumatkan avovarpain, kun kengät hiersivät.

Laavun siintäminen alhaalla antoi sinniä viimeisillekin,

jotka kutsuivat itseään "etanoiksi".

"Hirvet" siellä olivat tehneet makkaratulet.

Varasukkia ja empatiaa löytyi tankkauksen lisäksi ja 

niin jalat saivat uutta intoa paluumatkalle.

~~~~~~~~~~~~

Lauantai-iltana oli kysyntää rakkolaastareille.

Joillakin oli oikeasti tullut pieniä rakkoja, 

mutta "valelääkäri"  elvytti laastareilla muitakin matkasta uupuneita jalkoja ja kantapäitä. 

Lumehoitoa, huomiota ja kosketusta 

matkan väsyttämille kantapäille, pienille urhoollisille! <3

Reissumme kesti perjantain puolesta päivästä sunnuntai-iltaan

ja se aika oli täynnänsä elämänmakuista talostelua,

iloa ja huumoria,

kotoisia vaateläjiä ja kenkäkasoja. 

Näppärästi he kuitenkin siivoilivat paikat ja keräilivät omat tavaransa mukaan. <3

Niin kuin  jo totesin,
kannatti jättää kotoinen mukavuusalue,
 tuttu arkirutiini hetkeksi taakse
ja  ottaa haaste  retken huoltajana vastaan. 

Saimme mieheni kanssa mukavia muistoja ja kivoja uusia nuoria tuttavuuksia.

Saimme elää todeksi sanat

"Sen, minkä annat toiselle,  tulee takaisin moninkertaisena!"
Kiitos kaikille mukanaolleille ja  myös kotijoukoille tsempistä!

,

~~Kaisu~~