Tuokiokuvia siskon juhlista

Siskon synttärit on juhlittu. <3

 

Tervetuloa -toivotus näkyi jo pihalla monin tavoin.

Siskon lapset olivat harmitelleet, että meillä on jäänyt suvun pikkujoulu pitämättä.

Niinpä tästä synttäripäivästä tuli sitten samalla joulun jälkeinen pikkujoulu.

<3leikot koristivat juhlapöytää. 

Ihanan sydämellinen puu oli löytynyt takkapuiden joukosta 

ja siitä oli tullut mainiot pöytäkoristeet.

Sisko oli laittanut "kystä kyllä".

 Lapsille oli tarjolla mm. riisimurohöttösiä, joita lapsuuden kodissani sanottiin Murupusuiksi.

Niihin tarvitaan:

250 g sulatettua kookosrasvaa

17 dl riisimuroja

250 g tomusokeria

3 dl kaakaota (puolet tummaa)

Luonto juhlisti tätä päivää valkeassa lumipuvussaan. 

Ulkona oli äärettömän kaunista.

Tämä päivä oli tehty ilosta ja lämmöstä, 

koottu muistoista ja yhdessäolon riemusta. 

Kierrätin tämän viisikymppisilläni saamani kukkakorin takaisin.

Sen takana oli hyvä ottaa niitä perinteisiä 

"pönötyskuvia"! ;)

Juhlista voimaantuneena maanantain haasteisiin!

Kaisu

Pikkusiskon nelikymppisille

Tänä aamuna tuolla loikoillessani ajatukset kulkivat lapsuuden kodissani, perheessäni, rakkaissani. Kiitollisena siitä, että minulla on vielä äiti ja että omistan kolme siskoa. 

Rakkaita ihmisiä, 

joiden kanssa voin muistella menneitä ja joiden kanssa saan jakaa tätä päivää. 

Kaksitoista vuotiaana sain nuorimman siskoni.  

Pienen, sievän, tummatukkaisen tammikuun aamun tyttösen. 

Se oli juhlahetki, unelmien ja toiveiden täyttymys. 

Paras joulun 1975 jälkeinen lahja! <3

Pikkusiskoni sai minun sydämessäni ja elämässäni erityisen sijan.  

Hoidin ja hellin häntä. 

Kouluaamuina letitin pienet letit tai ranskanletityksen ja huolehdin mielelläni pukemisesta. 

Kyyditin pyöräni tarakalla ja pidin mukana aivan kuin lemmikkinä ja maskottina.  

Kasvoimme yhteen. 

Hän on edelleen yksi elämäni parhaimmista lahjoista. 

On hienoa kokoontua koolle yhdessä suvun kanssa -tänään nelikymppisille. 

Huumorin pilkettä silmäkulmassa, kun perheen pienimmäinen täyttää  vuosia. <3 

Muistoja kerrataan äitimme kanssa ja iloitaan toisistamme neljän sisaruksen ja perheiden voimalla. Nämä kokoontumiset ovat erityisen tärkeitä myös lapsillemme, 

jotka näkevät serkkujaan pitkästä aikaa.

. 

Huikeaa,että siskoni on kutsunut meidät. 

Ja olisihan me menty kutsumattakin!!!

Nyt pukemaan ja menoksi.

Talviseen matkaan pitää aina varata aikaa.

Siellä on kuulema kinkku paistettuna, 

herkut ja serkut odottavat...

~~Kaisu~~