Marraskuun toinen sunnuntai.
Isänpäivä, jonka myötä
Isä on saanut juhlapäivänään monenlaisia muistamisia;
onnitteluja etänä ja livenä
lahjoja ja herkkuja.
Minä kiepsautin ruusut ja eucalyptuksen oksat
yhteen ja ojennin ne
Hänelle, lasteni isälle.
Oman isäni muistolle sytytin kynttilän.
Hän on kaipaukseni päässä
ja mukana elämässäni muistoina.
"Isiä tarvitaan
nostamaan, kantamaan,
työntämään, vetämään,
kokoamaan ja korjaamaan
pieniä ja painavia sydämiä."
-Elina Salminen-
"Olla jollekin
peruskallio
ja maailman vahvimmat kädet
esikuva
ja se joka toisi taivaaltakin tähdet
miehen malli
ja pientä sydäntä käsissään kantava
turvapaikka
ja ehdottoman rakkauden antaja.
Olla siivet
ja opettaa lentämään lopulta itse
olla juuret
ja vuosien päästäkin huolta pitävä katse
Sellaista se on
olla pienen elämän
suurin sankari
olla enemmän
kuin mies
olla
isä
-Alisa Martikainen-
Tänä päivänä isien ja pappojen lisäksi lämmin halaus kuuluu
isänsä menettäneille ja sijaisisille sekä
niille, jotka haluaisivat tai olisivat halunneet isäksi/isoisäksi,
heille, jotka eivät tunne isäänsä
tai eivät muusta syystä voineet tänään kohdata häntä.
Kaikissa päivissä on läsnä inhimillisten tunteiden laaja kirjo.
Päivän juhlahumu laskeutuu vähitellen.
Hän tuumaa, että seuraava juhla onkin sitten itsenäisyyspäivä.
Minä puolestani totean, että sitä ennen on ensimmäinen adventti.
Olemme taas vuoden juhlaisella puolella.
Juhlapäivät tuovat iloa ja valoa loppuvuoden harmaisiin päiviin,
joissa "ei ole aamu- tai iltapäivää;
on vain lyhyt aamu ja sitten tuleekin jo ilta".
❤
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti