19. kesäkuuta 2022

Luonnonkukkien päivänä

Tänään on luonnonkukkien päivä, klik
ja tämän vuoden kukka on mäkitervakko.
Sen rinnalla kaikki luonnonkukat ovat huomionsa ja  päivänsä ansainneet
sekä luontoretketkin, joita tänään on järjestetty ympäri Suomen 
luonnonkukkien tyyssijoille.




Täälläkin olisi ollut tänään opastettu retki kukkaniitylle.
Aamulla satoi kuitenkin vettä kaatamaalla 
ja olin sen verran mukavuudenhaluinen, 
että päädyin jättämään retken väliin.

Kulkiessani ja katsellessani
noita peltojen ja tienvarsien värikkäitä kukkijoita
ja metsän pohjalla kasvavia pieniä kesiemme kaunistajia
yritän palautella mieleeni niiden nimiä.

Ja aina löytyy mieluisia yllätyksiäkin.
Vastaikään nimittäin löysin läheiseltä metsäpolulta vaaleapunakukkaisia metsätähtiä
ja pyörälenkillä bongasin ison alueen 
suloisia, erisävyisiä kissankäpäliä,
joita en ole vuosikausiin nähnyt.

Ja suopursukin kukkii jo.
Tuntuu todellakin siltä,
 että "on lyhyt linnunlaulu, huvi,
ja kukkain kukoistus, ja riemu muu".
Että kaikki luonnonkukat kuin perennatkin kukkivat niin nopeasti
tänä(kin) kesänä
ja kukkaisloisto on harmiksemme vain hetken kauneutta .

Nyt kukkii niittyleinikki keltaisenaan.
Tuo myrkyllinen kasvi, 
jota lehmätkin kaihtavat,
on yksinkertaisuudessaan niin herttaisen kaunis.

Niittyleinikin rakenne opiskeltiin neljännellä luokalla 
opetustaulun visuaalisen tuen mukaan niin perusteellisesti,
että vieläkin ne nousevat vahvasti mieleen muistin sopukoista.
Hede, emi, sikiäin, luotti,
liuskalehtinen,
maavarsi.
Niin ne tärkeät sanat kuuluivat.






Nuo herkät, keltaiset leinikit kuivuvat kauniisti
ja säilyttävät värinsä hyvin. 
Ne vetäytyvät kuivautuessaan, 
joten kimppu saa olla tuoreena reiluhko.

Nuorena äitinä keräsin kesäisin niittyleinikkejä
lasten kanssa ulkoillessamme.
 Ne olivat sitten kesäisiä muistoja,
jotka  toivat väriä sisustukseen ja piristystä arkeen.

Eilen keräsin pitkästä aikaa niittyleinikkikimpun ja ripustin sen
 tuvan mökin kattoon,
leipälapion varteen kuivamaan.




Kun on poutasää,
taidan kerätä kimpun jos toisenkin.
Kappaleen kesän kauneutta iloksi tuleviin päiviin.

Keräätkö sinä kukkia tai heiniä kuivamaan?
Mitkä onnistuvat hyvin ja säilyttävät värinsä?





 

4 kommenttia:

  1. Kyllä tällä hetkellä on ihanaa kukkaloistoa. Niin monenlaisia kukkijoita, niin monenvärisiä. Itselläni ei tule kerättyä kasveja kuivumaan. En ole oikein kuivakukkaihminen. :) Kauniita kuivakukat kyllä ovat ja lapsuuskodissa niitä aina kerättiin isot kimput. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kerään näitä mökille. Heiniä seuraavaksi suoraan maljakkoon kuivamaan. Ennen näitä harrastettiin varmaan enemmän. Ikikukkia, pellavia ynnä muita.

      Poista
  2. Kauniita nuo niittyleinikit. Itsekin olen joskus kerännyt niitä kuivumaan. En ole tiennytkään että se on myrkyllinen . Lapsuuteni maisemien ylivoimainen kukka oli kullero. Ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se myrkky lukemani mukaan häviää niittyleinikin kuivaessa.
      Kullero on kyllä ihana väripallero. Juuri katkoin kukkapenkistä ne kukkavarret pois. Siltä osin kesä ohi.

      Poista