20. syyskuuta 2020

Ristiäiset mummulassa

Eilen kokoonnuimme viettämään kotiimme
poikavauvan ensimmäistä juhlaa.

Aurinko valaisi päivää ja
ikkunan takana näkyi syksyisen luonnon kauneus.

Katsellessani äitiä, isää, isoveljeä ja vauvaa sekä
kastepöydän ympärillä olevia rakkaita ihmisiä,
läheisiä ja kummeja,
minulle tuli erityisen onnellinen olo tästä turvaverkostosta,
joka nuorella perheellä on ympärillä.



Mielessäni on soinut juhlia valmistellessa 
ja etenkin eilen juhlissa kolmea isoisomummua katsellessa
 Niilo Rauhalan laulun  "Lapsen tie on aamun tie" loppukohta,
jossa lauletaan monista lähellä olevista käsistä.

Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?

Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.
Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.


Mikä rikkaus onkaan,
vanhemman ihmisen kokemuksessa,
yhteisissä kohtaamisissa
ja siinä, että nämä vanhukset muistavat voimien vähetessäkin jälkipolveaan
 rukouksin  ja rakastavin ajatuksin.

Pieni poika lepäsi juhlassaan tyytyväisenä isänsä käsivarsilla.
Pappi puhui kauniisti vanhemmuudesta
ja lapsesta, joka tuo päiviin iloa.

Siitä, miten elämä on aina ihme
ja sen vaaliminen on vastuullinen, elämänikäinen tehtävä.

2,5 vuotias velipoika katseli pöydän ympärillä seisovaa juhlaväkeä omasta perspektiivistään
ja totesi kesken juhlan,
että lauletaanko "piiri pieni pyörii".
Hänen mielestään hetki olisi ollut sopiva juuri siihen,
että  olisi otettu käsistä kiinni ja taputettu, kopistettu ja 
lopuksi seisottu "vakavina kuin vanhemmat".


Miniä oli ajatellut ihanasti,
että kun Einon veli kastettiin hänen kotonaan heidän kastepuvussaan,
nyt kastetaan meillä meidän puvussa. 


Minulla oli mieluinen tehtävä valkaista ja silittää äitini ompelema kastepuku tähän juhlaan
ja olihan se isoisomummustakin ihana juttu. <3

Siinä on ollut omien lastemme ristijäisissämme 
kolme kertaa vaaleanpunainen rusettinauha
ja kymmenen kertaa vaaleansininen.
Minusta oli ihana, kun tällä kertaa  siihen kiinnitettiin perinteisten värien sijaan 
beigen sävyinen nauha.




Tarjoilut tulivat kätevästi yhdessä touhuten sekä vauvan kotoa, 
mummilasta että meiltä mummulasta. <3


Kastejuhla oli tälläkin kertaa 
ihana, onnellinen hetki yhdessä eri-ikäisten ihmisten kesken.
Päällimmäisenä  tunteena on kiitollisuus elämästä ja 
neljän sukupolven sydänten ketjusta,
johon pieni Eino Viljam sai liittyä.

Toistamme tarvitsemme,
syliä avointa,
vanhemman kokemusta
ja lapsen katsetta.
Kohtaamme pettymykset,
ilot ja yllätykset
toistemme rinnalla.


Kastevesi heijasteli valkealle liinalle kauniita kuvioita
ja auringon valo valaisi kastepöydällä olleen raamatun ristin.
Siinä oli lohdullinen näky,
miten aurinko paistaa ja valaisee.

Luottavaisina katsomme tuleviin päiviin sekä
tämän lapsenkin elämän polkuihin 
ja johdatukseen elämässä.


14 kommenttia:

  1. Montakos lastenlasta teillä jo on? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kysymästä! <3 Ajattelinkin jonkun tätä miettivän, kun kesäkuussa oli viimeksi ristijäiset.
      Meillä on kuusi lasta naimisissa ja lapsenlapsia on 21. <3

      Poista
  2. Voi kiitos Kaisu näistä ihanan liikuttavista tunnelmista❤
    Niin tutun kuuloista, lämmintä. Kauniisti kirjoitat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maria sanoistasi! <3
      Nämä juhlatunnelmat ovat niitä herkimpiä, kauniimpia, koskettavimpia. <3

      Poista
  3. ❤️ Ihan juhla teillä on ollut siellä. Siunausta pienen Einon elämään ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kodinjuhlista ihanimpiahan nämä ristijäiset ovat.
      Kiitos siunauksen toivotuksista pienen pojan elämään. <3

      Poista
  4. Ihana postaus! Sydämelliset onnittelut ja siunausta Pikkuisen elämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PiipeA <3
      Ihana saada sinultakin terveisiä.
      Kiitos tykkäyksestä ja onnitteluista!

      Poista
  5. Niin kaunis juhla teillä on siellä ollut. Onnellinen sinä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! <3
      Minä olen kyllä onnellinen tästä mitä olen saanut rakkaimpien rinnalla kokea ja elää.<3

      Poista
  6. Hienon nimen pikku mies saanut! Kastejuhla on kyllä niin hieno ja liikuttava juhla! Minullakin täälä alkaa etova olo helpottaan, pieni maha-asukki onkin aikamoisen oksennus olotilan 4kk oon päivittäin oksentanut! Kohta ollaan puoli välissä...mutta on se raskaus sellaista aikaa, vaikka olotila ei paras mahdollinen niin kiitollinen pienestä ihmeestä! Helmikuussa olisi laskettu aika! T: Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa <3
      Oikein paljon onnea ja iloa sinulle pienestä Sinussa. On se ihmeellistä, kun se vauva siellä kasvaa. Tuo etominen on kyllä harmillinen juttu siinä sivussa, mutta olen ajatellut, että sen kautta äiti muistaa ja hoksaa levätäkin ja ottaa vähän rauhallisemmin<3
      Kaikkea hyvää sinulle odotuksen päiviin!

      Poista
  7. Kaunis ja perinteikäs juhla. Onnea kaikille osapuolille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sartsa <3
      Perinteet ovat ihania tällaisissa sukupolvien juhlassa!
      Leivoin pienen kranssinkin.
      Se,kun on yksi tärkeä osa perinteistä suomalaista juhlakahvipöytää.

      Poista