5. lokakuuta 2018

Olemisen onnea


Syksyn tuulet, vihmovat vesisateet ja jossain päin jo ensihiutaleet ovat saapuneet.
Pakkanen on kipristänyt muutamana aamuna poskipäitä
ja kuura on peittänyt maan.
Talvea kohti mennään.


Vieköön taivaan tuuliin
lehdet mennessään.
Joutavat jo mennä
multiin lepäämään.

Tulkoon vaikka myrskyt,
rakeet, hallayön.
Syksyä en pelkää.
Tehköön syksyn työn.

Sisälle teen pesän,
takkaan tulen teen.
Esiin kutsun kesän,
muiston kadonneen.



Minä olen vetäytynyt kotiin, 
sohvan nurkkaan.
Olen tehnyt siihen pesän itselleni
ja alkanut neulomaan.

Siinä silmukoita puikolta toiselle siirtäessä
järjestelen ja nollaan ajatuksiani,
katselen kotiamme,
kuuntelen sen ääniä ja ihmisiä.

Se tuntuu juuri nyt hyvälle ja tarpeelliselle.


Viimeiset pihatyöt odottavat,
mutta minä en jostakin syystä saa itseäni liikkeelle.
Mietin, että keväällä olen aina virkeämpi, innokkaampi, tarttuvampi.


Lehdetkö poissa?
Ei, vaan matkalla tänne.
Vielä en huomaa
sellaista mikä jo on,
huomista varten luotu. 



Anna nuppujen kasvaa
hentoina paikallaan.
Kukkien aueta anna
rauhassa, aikanaan.

Nämä toissa keväisestä äitienpäiväruususta taittamani kukat
poimin perennapenkistä ennen kuin halla ennätti.
Tuossa maljakossa ne ilahduttavat minua; 
pienet sievät ruusunkukat,
menneen kesän muistot.

Siinä ne kuiskuttavat minulle,
että kannattaa hoitaa ruusu talviteloille.
Leikata varret pois ja laittaa havuja päälle,
niin on toivoa ruusunkukista ensi kesänäkin.

~~~~~~

Lainaamani runot ovat A-M Kaskisen runokirjasta 
Olemisen onnea.

Runot kuuluvat syksyyni,
kynttilän valoon,
omaan aikaan.

Ehkäpä nämä tämän illan ajatukset ja tuntemukset olivatkin sitä
olemisen onnea,
paikalleen pysähtymisen oivaltamista,
omasta hetkestä voimaantumista.

Ehkä huomenna tai maanantaina leikkaan perennat
ja teen pihalla syyshommia.


Viikonlopun voimaannuttavia hetkiä ja
kynttilöiden tuiketta Sinulle!💛

-Kaisu-















12 kommenttia:

  1. Ai että oli osuva runo, kaunis.Olemisen onnea myös sinulle💛T. Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pirta💛
      Opettelen olemista. Sitä, että aina ei tarvitse olla liikkeessä ja menossa. Se ei ole helppoa, mutta sitä voi harjoitella.🤗

      Poista
    2. Tuota olemisen opettelua olen monesti miettinyt, ehkä se on myös luonteesta kiinni, tuo touhukkuus, mutta luulen myös, että se liittyy isoon perheeseen. Eihän sitä isojen perheiden äidit (ja isät) jouda useinkaan olemaan. Touhuahan se on päivät täynnä ja sitten yhtäkkiä kun lapset ovatkin kasvaneet, niin ehkä se vaatii taas opettelua, se ettei tarvi koko ajan tukka putkella mennä. Voisin ainakin kuvitella itseni tuohon 😅

      Poista
    3. Eerika, se on juurikin tuota. Kun on oppinut menemään, säätämään, organisoimaan, tekemään montaa asiaa päälle, täytyy ja saa tässä vaiheessa opetella siitä vauhdista pois.
      Tukka voi olla välillä siististi olkapäillä eikä aina tarvitse mennä "tukka putkella".

      Kaikissa elämän ajanjaksoissa on monia ihania näköaloja ja kokemuksia. <3

      Poista
  2. Ihana postaus💛
    Minäkin siivouksen jälkeen neuloin. Sain ihanan vieraan, jonka kanssa jaoin elämää, halattiin välissä ja lähtiessä❤ ihana koti-ilta, syksyn tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli s 💛
      Siivouspäivän jälkeen onkin ihana istahtaa ja antaa aikaa itselle, nauttia tehdystä.
      Ja vielä, kun sen ilon voi jakaa ystävän kanssa se kaksinkertaistuu.
      Eläköön koti-illat!💛

      Poista
  3. Olemisen onni on ihan parasta. :)
    Onnellista viikonloppua ja rauhallista oleilua!<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että on monenlaista onnea!💕
      Tämä viikonloppu onkin minulla lyhkäsempi koulutuspäivän takia...

      Poista
  4. Voi miten kaunis postaus...kauniine kuvineen♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hannele💛
      Nuo lankaköynnökset ovat kauniita rönsyilijöitä!🤗

      Poista
  5. Kauniit runot ja todella kauniita kuvia!❤️
    Ihanaa viikonloppua!🍂🍁💕💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari!💛
      Kaskisen runot ovat kauniita, tunnelmallisia.

      Poista