11. kesäkuuta 2017

Kohtaamisia

Tänä viikonloppuna ajoimme lähes tuhat kilometriä. 
Tälle matkalle  mahtui monia ihania kohtaamisia;
pieniä hetkiä yhdessä,
onnentuokioita.



Menomatkalla meillä oli seuranamme ekaluokkansa käynyt lapsenlapsi.
Hänen mutkattomuus, reippaus ja iloisuus siivitti matkaamme.
Isovanhemman ja lapsenlapsen suhde on erilainen kuin äidin ja lapsen;
siinä kokee jollakin tapaa vain aurinkoisia,
hyviä hetkiä.
Heidän vanhempansa tekevät kasvatustyön,
mummu voi keskittyä nauttimiseen! <3



Tapasimme tyttäremme perheen heidän tulevan kodin maisemissa, jossa kielot tuoksuivat.
ikivanhat, kymmenet omenapuut kukkivat
ja juuri kotiutuneet lampaat  toivat vilkkaudellaan, karkaamisillaan oman elämänmakuisen lisänsä hetkeen.




Elämään kuuluvat unelmat
ja yksi niistä on heidän -ja toisenkin perheen- kohdallaan  toteutumassa.


Kummius on lahja, jonka myötä ystävyys ja ihmissuhteet kantavat 
vuosien ja vuosikymmenten taakse.

Saimme olla ystäväperheen kotona juhlistamassa  kummityttömme lakkijaisia 
lukuisien nuorien kanssa.
Kovin harvoin olemme tavanneet sitten yhteisen asuinpaikkamme,
mutta aina tavatessamme koemme samaa lämpöä, iloa,
ja tunnetta, että aikaa, välimatkaa ei olisi ollutkaan.

Ylioppilaskeväänä hänelläkin on sulkeutunut yksi tuttu ovi, 
mutta lukuisia ovia on edessä avattavaksi,
sisään astuttavaksi.
Mukava oli kuulla kummitytön suunnitelmia ja rohkeutta toteuttaa unelmiaan.


Etäisyyksistä johtuen me siskokset perheinemme tapaamme toisiamme liian harvoin.
Tänä viikonloppuna oli siskoni perheessä  rippijuhlat  ja meidän "round-trip" suuntautui sinnekin.

Kodinjuhlassa sukupolvet kohtaavat
 ja siellä  on aina oma tuttu ja turvallinen tunnelmansa;
tapaamisen iloa, kotoisaa huumoria ja jutustelua.

Lapset kasvavat ja varttuvat;
siinä sitä on ihmettelemistä kerrakseen!
Konfirmaatio on nuorten juhlassa yksi tärkeä etappi
ja silloin on syytä juhlaan! <3



Paluumatkalla kävimme tervehtimässä myös yksin elävää sukulaistamme.
Hänen kasvoiltaan ja kädenpuristuksestaan on helppo tuntea lyhyemmänkin vierailun tuoma ilo.
Liiaksi asti ei vieraita hänellä käy,
ei ole kuulumisien kyselijöitä.
kahviseuraa.

Tasan ei mene onnen lahjat sanotaan. 
Toisilla on ystäviä,
ihmisiä lähellä,
arjen ja juhlan jakajia.
Toiset kulkevat halki elämänsä 
itsekseen,
osaansa tyytyen.

 Tyytyväinen kädenheiluttaja jäi pihaan.
Hänen kasvoiltaan loisti vilpitön ilo.


Kaikki elämänkaaren vaiheet olivat vahvasti läsnä viikonlopussamme.

Käynti  90 vuotta täyttävän sukulaisen sairasvuoteen luona oli koskettavin hetki.
Hauras ihminen lepäsi peitteen alla.
Silmät katsoivat tarkasti tutkien, 
hän kyseli,
katsoi pitkään,
kysyi taas.

Tunnisti ja samalla unohti.
Kenen tyttö sinä olet, kysyi minultakin.
Tytön näköinen olet, kun täältä sängyn pohjalta katselee, sanoi.

Hän muisti,
että syntymäpäivä on tulevana sunnuntaina.
On kuulema monenlaista vaivaa jo tuossa iässä.
Palelee ja jalat kipuilevat.

Lauloimme 
"Oi katsohan lintua oksalla puun" -laulun.
Äänet murtuivat.
Oli tämä kohtaamisen hetki.

Silitin hänen harmaita hiuksiaan,
pidin kädestä kiinni.
Hänen voiman ja terveyden päivien kuvat kulkivat silmissäni.

Koin hetkessä elämän rajallisuuden.
Se on kuin omenankukka, joka tänään avautuu ja pian karisee pois!  <3

Matka jatkui viimeisen huikosen tunnelmissa,
itsekunkin lomatoiveiden kartoittamisena
ja 
 lopulta kotimiehinä olleiden tapaamisena,
omaan kotoisaan arkeen palaamisena.

Tänä viikonloppuna oli paljon kohtaamisia.
Kuuntelemista, kuulluksi tulemista.
Halaamisia,
ilon jakamista,
kyyneleitäkin.

Tärkeiden elämänvaiheiden  todistamista 
ja elämän rikkauden kokemista.

~~~~~~~~~~~~

Näissä kohtaamisien tunnelmissa
lähden kohtaamaan tulevan viikon päivät!

Mukavaa viikkoa sinullekin!

Kaisu




15 kommenttia:

  1. Voi Kaisu, tuota sinun kirjoittamisen lahjaa. En ole montaa sinun tekstiä lukenut niin, ettei kyyneleet tulisi silmiin. Tuo sairasvuoteen äärellä käynti sai minut melkein huutamaan tuskaani. Vasta kävin rakkaan läheiseni saatteleen viimeiselle matkalle. Sain silitellä vielä viimeisellä hetkellä hänen harmaita hiuksia ja hyvästellä hänet. Äärettömän raskas, mutta niin ihana hetki. ❤️
    Tämä sinun blogisi antaa minulle mahdottoman paljon voimia.
    -M-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista sanoistasi! <3

      Tuntuu hyvälle kuulla, että sanoistani olet saanut peilauspintaa omille tunteillesi, koetuille hetkillesi, elämääsi. Oikeastaan nyt olen sanaton. <3

      Poista
  2. Toinen kyynelehtijä täällä ilmoittautuu. Niin koskettavasti kirjoitat kohtaamisista. <3 Ja tuo viimeinen kohtaaminen kosketti erityisesti. Itse jouduin viikonloppuna luopumaan yllättäen rakkaasta Sedästäni, ihmismielellä ajateltuna ihan liian varhain. Lähtö tuli ilman mitään ennusmerkkejä yövuoteella. Siinä ei ollut aikaa jäähyväisille. Nyt kantavat eteenpäin ne muistot ja kohtaamiset, joita oli vuosien aikana.

    Tärkkeitä nuo kaikki kohtaamiset. Itse olen monesti ihastellut omien lasteni ja isovanhempiensa suhdetta. Niin lämmin ja läheinen. Harmittaa, että omat isovanhemmat jäivät itselle sen verran etäisiksi. Tuollainen lapsi-isovanhempi-suhde on varmasti aivan ihana. Siitä varmasti saa molempi osapuoli. <3

    Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle, Kaisu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinullekin sanoistasi. <3 Minulle kohtaamiset merkitsevät tosi. Niissä on läsnä aina sen hetken lisäksi mennyt ja yhteiset hyvät hetket sekä toivo tulevistakin.

      Näissä hyvästijättökohtaamisissa on paljon iloa ja kaipausta. Niissä on tilaa ja aikaa käydä läpi koettua, tunnettua. Äkkilliset luopumiset ovat niin lohduttoman kipeitä. <3

      Itselläni myös oli aikanaan vain yksi mummu ja se suhde jäi kovin etäiseksi. Se on harmittanut.
      On ihana oppia tuntemaan näitä mummun mussuja ja taaton tassuja "aivan napin alta", läheltä.
      Ja niin kuin kirjoitinkin; heidän kanssaan on vain hyviä hetkiä. He ovat niin ihania ja reippaita; sulattavat sydämet ja kiertävät meidän sormiensa lomiin. <3<3

      Aurinko paistaa; on ihana armas aika!

      Poista
  3. Niin kauniisti puit ajatuksesi ja mietteesi sanoiksi. Teillä oli monta merkittävää kohtaamista.
    Kaikkea hyvää alkaneeseen viikkoosi! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piipe! <3

      Nykyään niin harvoin tulee tehtyä näitä "maakuntakierroksia". On olevinaan niin kiire ja kaikkea ohjelmaa liialle asti tässä kotosalla.
      Kohtaamisissa on aina antaja ja saaja. Meillä on toisillemme paljon annettavaa.
      Erityisesti nämä yksinäiset ja vanhukset puhuttelevat eniten ja antavat ajattelemisen aihetta. <3

      Imkeri Karvosen runon sanoin:
      Enemmän meidän pitäisi lohduttaa toisiamme,
      jakaa toistemme iloja
      sisaressa, veljessä kohdata enkelten sanantuoja...

      Ihania kesäpäiviä Sinulle! <3

      Poista
  4. Ihan samaa taas ajattelin kuin ensimmäinen kommentoija, ihailen tuota sinun kirjoittamisen taitoa. Teksti menee niin syvälle, ettei tiedä mitä kirjoittaisi rikkomatta jakamaasi kauneutta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele <3 Kiitos!

      Joskus, hetkittäin sanat piirtyvät näkyviin sellaisina kuin tuntee. Kun tunne on ollut riittävän syvä ja hetki on riipaissut tarpeeksi syvältä, koskettanut sydämen maaperää. <3

      Poista
  5. Kiitos kirjoituksesta,kauneudesta.💛Sinulla on ollut pysähdyttäviä kohtaamisia,helmiä.Tunnet asioita syvästi.T.Pirta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat niitä elämän helmihetkiä, muistoja. <3
      Hetkiä, jotka jäävät kantamaan vuosiin, vuosikymmeniin.

      Sanoja, jotka painuvat syvälle sydämeen,
      katseita, joita ei välttämättä koskaan unohda.

      Herkkyyttä on eritilanteissa eri määrä.
      Nyt oli jotenkin juhlainen olo,
      merkittävien tapaamisten aika.

      Kiitos Pirta! <3

      Poista
  6. Sinulla Kaisu on ollut kohtaamisten kirjo joista niin kauniisti omenankukkakuvien ja kielojen kuvien säestyksellä kirjoitat. Iloista puheenkilkatusta sain minäkin kuulla eilen kun hain junalta seitsämänvuotiaan tytön ja kaksi vanhempaa veljeään mummulaan. Nukkekoti sai emännän ja satukirjat kaivettiin esiin. Varmaan sille satuhieronnallekin on jälleen kysyntää. Kaisun oppeja sekin:)Merkkipaalu meilläkin ,kun saimme olla ensimmäisen lapsenlapsen rippijuhlassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! 😊 Aika tuntuu kuluvan siivellä tässä kesän huumassa. Lomalaisia tulee ja menee. 🤗
      Nytkin uudet kädet pölyyttävät lelukaappia ja ahkerat kädet rakentavat kesken jääneitä palapelejä.

      Isiensä ja äitiensä lelujen äärellä vuoron perään.☺ Kotoisia kohtaamisia nämä!

      Kesäniloa Irmama! 💛

      Poista
  7. Ihana blogi sinulla, löysin tänne sattumalta googlen kautta. :) Jään seurailemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! ❤
      Tervetuloa Tau(v)onpaikkaan! Toivottavasti viihdyt täällä!

      Poista
  8. Koskettava kirjoitus. Oi, katsohan lintua oksalla puun on lempilauluni!

    VastaaPoista