27. joulukuuta 2015

Luonnonkauniita jääluomuksia

Jos eilinen Tapaninpäivän sää ja päivitys oli vähän melankolinen ja kylmä,
tämän aamuinen ulkoilu kyllä peittoa ne tunteet ja muistot. <3
Kuin yö ja päivä,
kaksi erilaista elämystä
saman meren rannalla
peräkkäisinä päivinä. :)

Lenkkeilin pitkin merenrantaa 
ja olin aivan otettu noista eilisen rajuilman jälkeisistä jääkauneuksista.
Onneksi oli  kännykkä mukana. 
 Taltioin tätä kauneutta tänne blogiinkin jaettavaksi.


Miten mielettömän kauniita ja ainutkerttaisia nämä Luojan jäätaideteokset ovat.
Kyllä siinä omat sangossa jäädytetyt lyhdyt kalpenevat tämän taituruuden rinnalla! <3








Myrskyn jälkeen tulee aina tyyntä ja tyventä,
harmauden jälkeen valoisaa.
Se kannattaa muistaa elämänkin monenlaisissa karikoissa.
Aikanaan päivä paistaa;
asiat selkiytyvät ja löytävät sijansa.
Pitää vain malttaa odottaa ja luottaa tulevaan
sekä huomata ympärillä olevat pienetkin onnen ja ilon murenet. 


Kotiapäin rientäessäni kirkonkellojen kumu kiiri yli heräävän kaupungin.
Pakkanen ja ohut riite olivat vanginneet meren aallon pauhun.
Oli niin kaunista, rauhaisaa, pysähdyttävää.
Parituntinen oli kulunut kauneuden äärellä kuin siivellä.
Ja viiden joutsenen lento yli lahden
oli kuin kruunaus tälle hetkelle.





















14 kommenttia:

  1. Todellakin aivan käsittämättömän hienoja ja satumaisia nuo luonnon luomat "jääveistokset" ja upeasti olet saanut ne tallennettua kuviisi. Oikein hyvää loppuvuotta ja pidähän kamera mukanasi, jotta saamme ihailla lisää näitä mahtavia kuviasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi Kikka! <3 Ihana saada jakaa tätä merenrantalaisen iloa täällä. <3
      Tämä oli aivan huikea aamu elämyksineen. Onneksi oli kännykkä taskussa, muuten olisi tosi paljon harmittanut. ;)

      Poista
  2. Kauniita kuvia - luonto on niin ihmeellinen!
    Ja osuvasti olet sanoittanut tuntoja, niin kuin usein muulloinkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos!
      Siellä kulkiessa tuli niin monenlaisia ihania ajatuksia, joita sitten yritin saada tallennettua tänne. Pitäisi varmaan laittaa sanelulaite, josta voisi sitten purkaa ajatukset tänne kirjoitettuun muotoon... ;)

      Poista
    2. Sanelulaite olisikin kyllä mainio. :) Itse olen joskus pitänyt mukana pientä vihkoa. Nykyään saatan näpytellä puhelimeen tekstin. :)

      Poista
    3. Pitää ottaa kyllä kaikki keinot käyttöön tässä ajatusten siirrossa. :)
      Nimittäin tuolla lenkillä minulla aina ajatus lentää ja tulee hyviäkin oivalluksia, jotka sitten oven sulkeuduttua takanani ovat tipotiessään. ;) Liekö iän tuomaa vaivaa vai onko unohtamisella syvin tarkoituskin , ettei kaikkia tänne tule kirjoitettua! ;)

      Poista
  3. Luonto on niin valtavan kaunis. Luojan ihmetyö. Neljän vuodenajan aikaansaamat muutokset ovat niin käsittämättömän kauniita, niin kuin nyt nämäkin uskomattoman upeat, suorastaan epätodelliset jääveistokset! Siellä meren äärellä sääolosuhteet muuttuvat varmasti nopeammin kuin täällä sisämaassa. Siellä voi kokea eri tavalla oman pienuutensa vahvan ja armottoman meren pauhatessa. Mutta myös sen tavattoman ihanan ja rauhallisen seesteisyyden. Elämänmittainen haaveeni on ollut asua joskus meren äärellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoistasi ja ajatuksistasi. Kyllä minäkin noita mietin siellä rannalla. Omaa pienuuttani ja tilanteiden muuttumista muutamassa tunnissa. Olin niin iloinen, että poikkesin sinne rannan tuntumaan sieltä polulta. Että minulla oli aikaa pysähtyä tämän kauneuden äärellä.

      Poista
  4. Luonnon ihmeitten keskellä kyllä aivan mykistyy! Iloisia kohtaamisia sinne! -Ride-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin oli ollut saman ihanuuden äärellä. <3 Olin aivan otettu näistä jääkauneuksista siellä rannan tuntumassa.

      Poista
  5. Valtavan kauniita luonnon omia jääveistoksia! Jotenkin myös vähän epätodellisen näköisiä. Kyllä se on valtava rikkaus kun meillä on neljä vuoden aikaa, kaikissa on omat kauniit ja hyvät puolensa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ollut koskaan ennen sattunut tällaiseen luonnon taidenäyttelyyn! :)
      Vuodenaikojen rikkaus on kyllä mahtava juttu, joskin ne alkavat jotenkin sekoittua toisiinsa. Siinä Tapaninpäivän myrskyssäkin oli syksyistä tuulta, kesäistä meren vapautta, keväisiä pajunkissoja ja talven kylmyyttä. On siinä luonto ihmeissään oman kasvukautensa kanssa!

      Ihania vuoden viime päiviä sinulle Eerika ja kiitos taas! <4

      Poista