"Yksi ruusu on kasvanut...

ja se kauniisti   kukoistaa..."  Ja se on arvatenkin vanhojen pihojen perinteinen Juhannusruusu, joka on ollut talon seinustalla jo entisten asukkaiden aikaan. Hoitoa vaatimaton kaunotar, joka vuosi vuodelta kantaa juhannuksen aikaan luomoavaa valkeaa ruusuhuntua.

Miekkoseni toivoi mökkiajan alussa,että tästä paikasta tulisi oikea Ruusutarha! Ei se vielä kyllä siltä näytä ja tuskin koskaan tulee sitä olemaankaan Olemme kuitenkin jo  paria ruusua mökille siirtäneet ja luvanneet niille villin vapauden levitä ja kukoistaa. Ja on ne sitä iloa jo meille toki suoneetkin vaaleanpunaisissa sävyissä.

Kaiken varmuuden vuoksi ja romantiikan ylläpitämiseksi  valitsin makkariimme ruusutapetit ja sinne on tullut kerättyä pientä ruusuista rekvisiittaa. Siellä voi unen ja valvetilan rajamailla ihastella ruusuja ja niiden kauneutta. Eikä  tarvitse kitkeä, kastella eikä lannoittaa.  ;)

Kerrallisella lomasella löysin  häistä tutun rakkauden ylistyksen ruusutarjottimella englannin kielellä. Niitä sanoja täälläkin saa ja joutuu joskus kertailemaan ja mieleen palauttamaan. Tämä mökkielämä ja yhteinen puuhastelu vaatii monesti puolitiehen vastaantuloa ja omista pilvilinnoista pudottautumista. Ruusuja ei ole ilman piikkejä!