Tänään on ollut tihkusateinen päivä.
On tullut sellaista lempeää ja tiheää sadetta,
josta kukat kyllä tykkää.
~~~🍃🌼🍃~~~
Tein pikaisen pihakierroksen.
Luonto näyttää niin vehreältä ja vihreältä.
Kylmästä huolimatta kukinnat etenevät.
Perennapenkkini luottokukat,
Särkyneet sydämet,
eivät näytä olleen moksiskaan
viime kesän jakamisesta.
Sitä mietin,
miten noin kauniilla kukalla voi olla noin surullinen nimi.
Kukinnot ovat kuin
sydämiä sydämien ketjussa.
Niitä on ihana kuvata!
Ilokseni löysin viime kesänä pihan perältä,
vanhan syreenin viereltä
pienen valkoisen syreenin.
Tänä vuonna siinä on jo useampi kukkaterttu.
Tämä valkea yksilö on kyllä erityisen kaunis,
herraskainen suorastaan.
Otan sen hennon taimen suojeluuni
vai olisiko sittenkin paras antaa olla siellä
oman onnensa nojassa
niin kuin on tähän astikin ollut?
Metsänreunan pihlajat ovat alkaneet myös kukkia.
Pihlajat ja violetin sävyiset syreenit rytmittävät
kauniina värinauhana pihaamme reunassa.
Hetken siinä,
kukin vuorollaan.
Juhannusruusu ja
perennapenkin pionit
sekä päivänkakkarat, koreakärsämöt ja verikurjenpolvet
seuraavana kukassa.
Lisää kauneutta tiedossa!
Mikä on sinun lempikukka tai kukkiva pensas
tässä vaiheessa kesää?
~~~🍃🌼🍃~~~
Näiden kuvien myötä kesäkuun viimeisen
viikonlopun iloa Sinulle!
Palataan ensi viikolla!
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti