23. elokuuta 2020

"Jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima"

Kun meri aaltoili elokuisen aurinkopäivän tuulessa,
me keinuimme kahdelleen siellä valtavien aaltojen valkeissa syleissä.
Hypimme aaltojen yli ja heittäydyimme tuulen huminassa veden pärskeisiin,
aallon siveltäväksi
kuin huolettomien kesäpäivien lapset.

Aallot kuljettivat meitä voimallaan ja korkeudellaan eteen- ja taaksepäin.
Tunsimme ympärillämme niiden valtaisan voiman
ja oman pienuuden sekä voimattomuuden.



Katselin veden leikkiä,
rantaan vyöryviä maininkeja ja aaltojen talttumista rantahiekkaan.

Näin siinä voimaa,
mutta myös lempeyttä ja sulavuutta,
veden valtaisan massan soljumista lopulta keveästi ja lempeästi kivikkoon,
kiviin, kiveen.
Kauniisti, lempeästi ja aina uudelleen toistuen.
Hioen, kovaa pintaa silittäen.


Monilla tämän kesän uintireissuilla veden leikkiä katsellessani mieleeni on noussut
Tommy Tabermannin runo, jota olen työstänyt mielessäni.

Jokainen
joka on pidellyt
aaltojen silittämää
kiveä kädessään
tietää
että jatkuvilla hyväilyillä
on ihmeitä tekevä voima


Olen ajatellut meitä ihmisiä,
äitejä, isiä, lapsia,
puolisoita.
Kaikkia.

Me olemme meri,
mutta olemme myös kiviä.
Elämän puitteet muovaavat meitä,
mutta myös me hiomme toisiamme päivittäin,
viilaamme särmiä, kasvun kipua ja elon huomaa karheutta toisistamme
 sekä sanoin että teoin.


"Jatkuvilla hyväilyillä on ihmeitä tekevä voima."

Niin.
Sanan mukaisella hyväilyllä,
 fyysisellä koskettamisella,
halaamisella,
 lähellä olemisella kohtaamme läheltä,
ihan iholta, pintaa sivellen.

Me suomalaisetkin olemme oppineet halaamaan
-ja sitten tuli korona.

Mutta on myös henkinen koskettaminen,
joka menee syvälle sydämeen ja sisimpään.
Se on monesti vielä silittävämpää,
hoitavampaa,
koskettavampaa,
eheyttävämpää.

Hyväksyvä katse,
 samaan suuntaan katsominen,
kauniit, kannustavat sanat,
positiiviset näköalat,
sanat "että olet riittävän hyvä sellaisena kuin olet"
ja "että se riittää, kun teet parhaasi".

Kauniit, pyyteettömän teot,
mieleenpainuvat elämykset,
hyvät hetket
hoitavat ja hyväilevät,
hyväilevät sisältäpäin
ja ne kumpuavat iloana, hymynä ja varmuutena ulospäin.

Positiivisuus,
kauniin ja hyvän näkeminen,
niiden ääneen sanominen ja kuuleminen tekevät meille ihmisille samaa
kuin meren aallot kiville.
Ne silittävät suloisesti.
Syvältä.

~~

Elämä tuo meihin väistämättä meihin koloja ja kolhuja
ja välillä saatamme olla aivan rikki ja poikki.
Joku on kirjoittanut kauniisti, että vahvimmatkin meistä on koottu siruista.

Paras laasti ja tasoite lienee kuitenkin se,
että on joku, jonka kanssa voi jakaa asioita ja 
että löytää elämäänsä sellaisia asioita,
jotka antavat iloa,
tuovat hyvää mieltä ja hoitavat,
auttavat kasvamaan vahvempana ihmisenä.



Kirjoitin runon meren hiomaan kiveen.
Siinä se on kuin huoneentaulu
ja muistolause tuleviin päiviin.

Että muistaisin nuo kirjoittamani ajatukset
ja sen, että etsisin myös sen kiven,
johon meren hyväily ei yllä
ja kantaisin sen kivikkoon,
muiden joukkoon,
hyväksytyksi,
kuulluksi,
kohdatuksi.

Että muistaisin runon sanoman.
💞

































8 kommenttia:

  1. Iso kiitos sinulle (ja Tommy Tabermannille)tästä jutusta.
    Sain voimaa ensiviikolle ja pitkäksi aikaa ajateltavaa mielen sopukoihin.
    Sanoja ei tarvita paljon, kunhan ne tulee luetuksi,sanoi mummini aikoinaan. Niinhän se on.
    Kuvat kertoivat tarinaansa kauniisti :).
    Onnea pienen johdosta.
    Leena H.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena <3

      Olipa ihana lukea kommenttisi. Tabermann on kyllä ollut taitaja sanoittaja.
      Olen lueskellut hänen runojaan ja tykästynyt muutamaan erityisesti.

      Luonto avaa monta kertaa kauniisti ja konkreettisesti asioita.
      Niiden puhutteluiden äärellä on hyvä pysähtyä ja oppia aivan kuin kädestä pitäen.

      "Elämä on kuin meri ja laajat sen aavat, toisistaan tukea ystävät saavat" luki kerran saamassani kortissa.

      Ihanaa alkanutta viikkoa Sinulle! <3

      Poista
  2. Tuo on kaunis runo, niin puhutteleva ja niin totta.
    Onnellista, sileää viikkoa Sinulle! <3

    VastaaPoista
  3. Kauniisti kirjoitettu. Ja totta, että elämä hioo särmiä ja tasoittaa. Olen huomannut omassa elämässä, vuosien vieriessä. On helpompi olla. Ihanaa syksyn alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena,
      aika antaa perspektiiviä tähänkin asiaan, siihen mikä hoitaa ja mikä tekee säröjä. Onneksi myös aika hoitaa.
      Ihmeellinen syksy on saapumassa. Luonnon kauneus hyväilee, antaa ihania elämyksiä ja värejä meille hoivaksi ja hyväilyksi. Elämä on ihanaa, kun siitä olennaisimman oivaltaa! <3

      Poista
  4. Oi miten ihana kirjoitus, sydän yhtyy ajatuksiisi💛 kiitos sydämen pohjasta!❤️
    -Heli

    VastaaPoista