27. toukokuuta 2018

Poikavauvan juhlapäivä

Viime viikonloppu oli oikea juhlaviikonloppu. 
Lauantaina olleiden valmistujaisjuhlien lisäksi
sunnuntaina oli lapsenlapsen  kastejuhla vauvan toisessa mummulassa.

Ristiäiset on aina niin herkkä ja kaunis juhla.
Niin tälläkin kertaa.
Kodin juhla,
lämmin, herkistävä,
sukupolvet yhdistävä perhejuhla.

<3

Kun näin pienokaisen kastemekossaan,
sininen silkkirusetti rinnassaan,
hän näytti niin tutulta.
Mieleeni palautui taas kerran se kaunis runon säie
"sydänten sykkeellä toisiimme liitetyt".
Hetken ajatus kulki omien lasten kastejuhlissa, muistoissa.


Minulle jäi tästä kastejuhlasta mieleen erityisesti papin kummeille osoittamat sanat.
Se, että kummius on ilo
ja luottamustehtävä.
Kummit ovat vauvan vanhemmille tärkeitä ihmisiä ja ystäviä. 
Kummiuden kautta ystävyys aivan kuin sinetöityy ja he kiinnittyivät  uudella tavalla
nuoren perheen elämään ja heidän rinnalleen.


Vanhemmat eivät ole pyytäneet kummeja materiaalisten lahjojen toivossa,
vaan siksi, että he kulkisivat
Aslak Valdemarin ja  hänen perheensä mukana tavallisessa arjessa.
Vierailemalla, 
kuulumisia kyselemällä 
ja toki myös rukouksin muistamalla.

Ja että yhteisellä matkalla kummitkin kokisivat saavansa tästä tehtävästä elämäänsä
iloa ja rikkautta, vastavuoroisuutta.




Kastejuhlan jälkeen saimme nauttia runsaista ja herkullisista pöydän antimista.

Viivähdimme hetken yhdessä
kuin yhtenä isona perheenä.
Kiireettöminä.
Kiitollisina.

<3

Koti on siellä
missä sinä ja minä,
missä me ja kaikki ne,
jotka meille annettiin,
saman  pöydän  äärellä.

~~~~~~~~

Juhlien jälkeen näin  työmatkalla ison tienvierimainoksen, jossa luki:
Juureton puu ei pysy pystyssä.

Siinä pyöräillessä ajatus palasi  näihin ristiäistunnelmiin.
Lapsi tarvitsee paljon hoivaa ja läsnäoloa,
rakkautta ja rajaamista,
juurruttamista  kodin turvalliseen multaan.

Siinä pienen vauvan kasvattamisessa ovat
vanhempien rinnalla kummit, mummit ja papat,
isoisovanhemmat.

Rakkaat läheiset,
jotka  kukin omilla mahdollisuuksillaan,
taidoillaan ja voimillaan,
jakavat lapsiperheen arkea.


<3

Rikas elämä.
Erilaiset yhdessä,
vieri vieressä,
juurissa mullan tuoksu,
oksille tuulen laulu.

~~~~~~~

Toukokuun viimeinen sunnuntai.
Kevät on jo pitkällä.
Ulkotyöt ovat vieneet mukanaan
ja tällaiset kirjalliset työt jääneet vähemmälle.

Kaikkialla on kaunista!
Hengittelen syvään tuomen tuoksua
ja kätken sydämeeni kuvat lähimetsän Puna-ailakeista,
Metsätähdistä ja monista menneiden kesien tutuista,
kun ne nostavat kukkaishattunsa esiin.
Ja nuori, voimakas vihreä koivuissa on tuntuu aina niin täydelliseltä,
ainutkertaiselta.

Ihanan levollista sunnuntaita Sinulle!

Kaisu








12 kommenttia:

  1. Kastejuhlat ovat niin kauniita tilisuuksia...onnellisia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! <3
      Niissä on läsnä onnellisuus, ilo ja kiitollisuus.

      Poista
  2. Ihanissa juhlissa olet saanut olla mukana. Ristiäiset ovat niin herkät ja kauniit juhlat, kotoisatkin. :) Kauniita runon säkeitä olet taas tekstiisi ripotellut. Suloista lepovpäivän iltaa Sinullekin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ristiäiset on kyllä ilon juhla. <3
      Nytkin oli niin mukava, kun kolme isomummuakin oli paikalla. Siinä hetkessä tuntee jotain ainutkertaista sukupolvien välistä yhteyttä ja suvun jatkuvuutta konkreettisesti. Itse kukin katselee vauvaa omasta näkökulmasta ja näkee suvun piirteitä. <3

      Runon säkeet kertovat monta kertaa ajatuksia tiivistetymmin kuin itse osaa.
      Tykkään niistä! :)

      Poista
  3. Kastejuhlat ovat kauniit ❤ Kummius ❤ Minun kohdallani ei vielä mummius -tulee sitten jos on tullakseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki ajallaan, jos on tullakseen. Niin sitä sopii ajatella ja uskoa! <3

      Poista
  4. Niin herkkää ja kauniisti kuvailtua tunnelmaa<3 Tuo runon säie on ihana - täytyypä painaa mieleen ja käyttää sopivassa tilanteessa. Suloista sunnuntain jatkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sinulle! <3
      Sopiville säikeille on joskus tilausta! Itsekin olen niitä ylös kirjannut! ;)

      Poista
  5. On ollut hauska nähdä omien lasten kautta, miten ne kummit onkin lapselle tärkeitä jo melko pienestä pitäen! Ja siinä samalla sitä itse tuskailee, kun oma elämä on niin täyttä että ehtiikö sitä huomaamaan ja muistamaan niitä omia kummilapsia.. Ihania runonpätkiä olet taas löytänyt! ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummin tehtävä on pohjimmiltaan todellinen luottotehtävä ja luottamuksen osoitus. Se on vuorovaikutuksellinen suhde, joka parhaimmillaan toimii molempaan suuntaan! <3 Ja muistaa voi niin monella tapaa; ajatuksin ja teoin, livenä ja somen kautta...

      Kiitos Raisa!

      Poista
  6. Kaisu, niin kauniita sanoja ja runonpätkiä pienen pojan ensimmäisistä juhlista. ❤
    Kodin juhlissa on aina läsnä se sama, herkkä tunnelma ja sydäntä lämmittävä tunne perheen ja suvun yhteenkuuluvuudesta. Pieni sai kauniin nimen, jokseenkin samaa sarjaa olevan, kuin sen toisenkin pienokaisen nimi, jonka juhlissa minäkin sain olla mukana. 😙

    Toukokuisen auringon hellimiä päiviä sinulle! 💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaaru,
      tämän etunimen täti oli osannut arvata! Ja toinen nimi tuli isän toisesta nimestä.
      Mukava sattuma, kun kummipoika toi kuksan ja puukon kastelahjaksi. Minusta ne sopivat juurikin Aslak -nimiselle pojalle. Nimessä ja lahjoissa aavistus Lappia! ;)

      Aurinko on hellinyt meitä toukokuussa ja jatkaa samaa mallia kesäkuussakin. Huh, hellettä, sanotaan jo! ;)

      Poista