23. maaliskuuta 2025

Vauvajuhlat


Lauantaina totesin, 
että kerta se on ensimmäinenkin. 
Olin nimittäin eka kertaa mukana
 vauvajuhlissa eli  babyshowereissa
jotka järjestettiin kotonamme kahdelle odottavalle äidille,
 tyttärelle ja miniälle. 

Onnistuimme yllättämään miniän täysin,
 mutta tytär oli aavistanut jotain mukavaa olevan tekeillä. 

Vauvauutiset ovat aina odotettuja elämän viestejä.
Tyttöserkusten odotus oli tällä kertaa ihana teema 
tulla yhdelle koolle iltaa istumaan 
 ja herkuttelemaan nyyttikestipöydän antamista. 

Tarjottavaa kertyi arvatenkin melkoinen määrä,  
Mutta olihan meitä kaksitoista henkeä niitä jakamassakin 
ja koko pitkä ilta aikaa herkutella. 








Minä innostuin leipomaan iltaan vaniljarahkatäytteisiä kierrepullia. 
Lisäksi tein kateleipiä
jotka olivat kuin minisämpylöitä. 
Hassua, miten leipätaikina maistuukin eri muodossa eriltä. 
Niin nämä pienet suupalatkin, joille levitimme yrttituorejuustoa päälle.




Annoimme tuleville pikkuisille lahjaksi pienen pienet ensivaatteet. 
Palauttelin mieleeni myös omia vauva-aikojani
antamalla tyttärelleni yläkuvassa näkyvän plyysisen potkupuvun 24 vuoden takaa
sekä miniälleni 32 vuotta sitten pojalleni ompelemani pienen tilkkupeiton. 




Äidit ovat kautta aikain pienokaisiaan odottaessaan 
valmistautuneet monin tavoin heidän syntymiseensä. 
Kovin on kuosit ja tyylit ajan saatossa muuttuneet,
mutta kaunista ja parasta on pyritty aina ajallaan laittamaan. 

Minun vauvojen ajoilta lämpiminä muistoina on ns. rotinat eli vauvalahjat, 
joita oli erityisesti leivonnaiset, mutta myös vauvanvaatteet sekä lelut. 


Nyt saimme iloita näidän odottavien äitien rinnalla pienistä heissä
ja yhdessä odottelemme serkusten syntymäpäivien lähenemistä.
Arvuuttelimme vauvojen syntymäpäiviä,
-painoja ja -pituuksia  sekä 
tukan väriä. 

Mietimme myös, mitkähän tulevien vauvojen nimet voisivat olla.  
Äidit lukivat meille nimiarvuuttelujamme ja 
ilmeisesti kummankin vauvan nimi vilahti arvauksissa. 

Mielenkiintoista oli, että moni ajatteli äidin olevan yön levolla,
kun synnyttämisen aika tulee. 
Saapa nähdä miten loput vastaukset osuivat kohdilleen. 






Ilmapallot pysyivät maalarinteipin voimalla katossa illan ja 
muistuttavat minua vieläkin kotoisasta ja lämminhenkisestä iltahetkestä. 

Odottavat äidit ja ilo heidän kanssaan tulevista serkuksista oli tämän tapaamisen teema.
Olisi niin tärkeä, että mahdollisimman monet läheisten/ystävien erilaiset elämäntilanteet
 tulisivat tasapuolisesti huomioitua ja muistettua. 
Ilo ja onni jaettua, 
mutta myös murhe ja suru kohdattua yhdessä. 

💫💫

Minkälaisia teemojen äärelle sinä ja läheisesi/ystäväsi olette kokoontuneet?



 

16. maaliskuuta 2025

Mikä on parasta kotona?


Palaan tänään alkuvuodesta kirjoittelemaani postausluonnokseen,  
johon olin kirjoitellut vastausta niin omalta tuntuvaan koti -aiheeseen, 

Päivi oli pohtinut, 
 mitä sanan koti kirjaimista tulee mieleen 
ja mikä omassa kodissa tuntuu parhaalta, 
parhaimmalta, parhaudelta. 




Minusta kodin kurkihirsi on ihana sana. 
Se on ajatus yhdestä, lujasta puusta, 
joka kannattelee kotia ja sen asuvaisia 
sekä kaikkea mitä on kotoisan kurkihirren alla. 




Koti mukautuu. 
se muuttuu monin tavoin perheen kasvaessa ja 
jälleen kerran perheen pienetessä. 

Meidänkin kotia on ajan saatossa tuunattu suuntaan jos toiseen.
On maalattu ja tapetoitu,
on muutettu huonejärjestyksiä, 
siirretty huonekaluja ylhäältä alas ja toisinpäin. 
Pienillä järjestelyillä on yritetty saada arki toimivaksi.  

Koti on se, 
mitä siellä on ollut ja mitä sinne jää. 
Monensävyiset elämän muistot, 
tapahtumat, 
ilot ja surut.
Niistä puitteista ja kokemuksista jokainen aikanaan ponnistaa matkaan
ja lähtijä ottaa mukaansa sen, minkä on tuntenut voimavarakseen. 

Koti ei ole vaan keittiö, olohuone ja 
erilaiset tilat, 
vaan myös kodin tunnelma. 
Hetket ruokapöydän ympärillä, oleskelutilassa, 
kaikki neljän seinän sisällä ja ulkona oleva. 

 Kodista löytyy myös oma tila, oma rauha
ja kotona saa olla oma itsensä. 




Kaskisen runon sanoin:

Koti on siellä 
missä sinä ja minä,
missä me ja kaikki ne,
jotka meille annettiin, 
saman pöydän äärellä. 



KOTI

Kokoava ja kannatteleva kodin kurkihirsi.

Omannäköinen 

Tuunattu moneen kertaan 

Ikimuistoinen 



Koti on turvasatama ja "siipien leppuutuspaikka". 
Kodin kattila on kaksi- tai viisilitrainen tilanteen mukaan
 ja mummulapäivien siskonpeti. 

Parasta on, että kodin ovet ovat avoinna 24/7. 
Kotiin saa aina tulla iloineen ja suruineen. 


Mikä sinusta on parasta kotona?