17. marraskuuta 2024

Tuunattu katuharja


Ensilumi, joka satoi lokakuulla, suli silloin arvatenkin pikimmiten pois. 
Sen jälkeen on odotettu viikkokaudet vesisateiden ja tuulien loppumista. 
Tänään lopulta saimme herätä lumen valkoon 
ja ihanaan, odotettuun talviseen tunnelmaan. 
Miten valoistalta ja kauniilta aamu näyttikään. 
Tuli sellainen joulumieli, 
niin kuin näistä ensimmäisistä lumisateista aina ruukaa tulla. 




Lunta on toki vielä vähän eikä lumikolaa kannattanut tänään ottaa esille. 
Portaan etusen ja pienen polun tekemiseen kiveykselle 
riitti vielä oikein hyvin harja. 
Tuo vanha tutunnäköinen työkalu, 
jonka tuotenimi on ollut varmaan iät ja ajat Katuharja.  

Tykästyin syksyllä  tähän Sini-tuotteeseen
sen harjasten ruskeaan väriin sekä niiden tiheyteen ja napakkuuteen.  
Harja on osoittautunut hyväksi kuistin ja kiveyksen lakaisemiseen. 
Tuoteselosteessa lukeekin :
lumi, sora ja isot roskat. 




Jo kaupasta palatessani tiesin miten tuunaan harjan.
Näin silmissäni  jämät ja jemmat ja nuo riittoisat pellavaiset tilkut. 

Kokosin harjan koristelun kolmesta palasesta ja  
liimasin ne Eri Keeperillä harjan puuosaan ja 
liiman kuivamisen jälkeen 
suihkautin pintaan spraylakan. 

Jos sinulla on yksi kangaspala,
leikkaa sen keskelle nafti reikä, 
levitä liima harjaosan päälle ja pujota kangas kepin kautta harjan päälle,
sivele tarkasti paikoilleen.  
Leikkaa liiman kuivaamisen jälkeen reunasta ylimääräiset pois. 
Lakkaa.




Katuharjan tuunaaminen on jo vanha idea, 
mutta tuunaukset ovat aina tekijänsä näköisiä. 

Lunta lakaistessa pohdiskelin, 
josko tuunaisin muutaman harjan kyläreissuille viemisiksi
 tai vaikkapa joululahjaksi. 
Kuusikankaan tilkut voisivat olla kivan talvisia ja jouluisia. 

Mitäpä tuumaisit jos saisit tällaisen lahjaksi 
tai innostuitko tuunailemaan omannäköistä harjaa tässä joulun alla? 




Tervetuloa talvi ja talven ihmemaa! 
Joulua kohti mennään hitaasti, mutta varmasti. 
 


















14. marraskuuta 2024

Kaikkein pienimmille

Syyslomalla varasin ompeluhetken
keskosille ja vastasyntyneille, 
jotka joutuvat elämänsä ensipäivinä, 
jopa viikkoina ja kuukausinakin olemaan sairaalahoidossa. 

Tämä on lämpöinen ajatus pienille, 
heidän vanhemmilleen ja hoitohenkilökunnalle. 




Keskoskaapissa on sinänsä lämmintä, 
mutta peitot tuovat turvaa pienille, 
kevyttä painoa iholle, sellaista kohtumaista turvaa.  

Nuppupeitot ovat myös väripilkkuja sinne
 johtojen ja koneiden maailmaan ja 
näitä peittoja pienet saavat myös muistoksi elämänsä ensimmäisistä päivistä. 




Olen ommellut näitä peittoja ennemminkin. 
Niistä tekemäni postaukset löytyvät 
nuppupeitto -tunnisteella. 

Kankaiden sovittaminen toisiinsa ja tilkuttaminen,  
suorien saumojen ompeleminen on tosi "nollaavaa" touhua.  
Pienokaisten ajatteleminen tuo puuhaan
 oman suloisen sävynsä, innoituksensa. 
Se, että on nähnyt lapsenlapsella tällaisen pikkupeiton kotiutuessa,
innostaa tekemään osansa näihin talkoisiin. 




Omien jemmojeni lisäksi löysin kassillisen 
tähän tarkoitukseen saamiani lahjoituskankaita.  

Ompelin niistä noin 50x70 cm kokoisia peittoja. 
Osaan tuli puuvilla- tai trikookangas molemmin puolin,
osassa on toinen puoli trikoota,  toinen kangasta. 
Vien nämä sen enempää pesemättä ja silittämättä eteenpäin,
sillä peitot pestään ja merkataan sairaalan puolesta. 




Pikkuruisten nuppupeittojen ompelu ja tämä päivitys sattuivat
 tällä erää hyvään aikaan, 
sillä keskosten päivä on 17.11. 
Päivän ympärille on koottu vuosittain erilaisia tempauksia, 
jolla pienimmistä ja heidän hoidostaan jaetaan uusinta tietoa. 



Kun on oikein pieni
voi lentää linnun untuvalla,
nukkua orvokinlehden alla,
kun on oikein pieni.


Kun on oikein pieni,
voi keinua heinässä heiluvassa,
levätä kukassa tuoksuvassa,
kun on oikein pieni.


Kun on oikein pieni,
voi istua lumihiutaleille,
ja liitää maailman tuulien teille,
kun on oikein pieni.

Kun on oikeasti pieni
tarvitsee lämpöä ja hoivaa, 
pesää pehmoista sekä rakkauden laulua,  
korviinsa soivaa.