Niin pitkään olen katsellut kukkapenkkeihin ja pensaiden alusiin,
josko sieltä näkyisi jonkinlaista elämän merkkiä.
Muutamia narsissien piipoja,
parisenttisiä pieniä piikkejä on tullut nyt mullan läpi
ja vuohenjuuri alkaa työntämään vihreitä lehtiään valoa kohti.
Marjapensaan juurella sen sijaan minua odotti iloinen yllätys;
erikoisen värinen krookus.
En ole koskaan sinne krookuksia istuttanut,
mutta vanha äitini meinasi, että liekö lintujen hyviä töitä.
Oli miten oli!
Tuo kaunis kukka on tämän kevään ensimmäinen väripisara pihassani
ja toinen kukkaislöytö leskenlehtien pienien aurinkojen jälkeen.
Arki on elämän parasta aikaa.
Arki on tänään juhlaa.
En kaipaa kultaa, en tähtien taikaa,
sanoja suuria tuhlaa.
Jokainen tuokio lahjaksi muuttuu
elämän päivässä, jossa,
annetaan anteeksi se mitä puuttuu,
eletään sovinnossa.
Tuo Kaskisen runo sopii jotenkin tähän hetkeen,
tähän päivään, kevääseen.
Me kiirehdimme monesti asioiden edelle
ja kaikki kuitenkin tapahtuu lopulta
parhaassa sekä oikeassa järjestyksessä ja aikataulussa.
Niin kuin tämä ihana krookuskin.
Se lopulta pääsi yllättämään minut!
Jos ottaisimme elämän niin,
että se minkä on annettu
on annettu syystä
ehkä lahjaa olisivat nekin päivät
jotka eivät heti paljasta aarrettaan
jotka avautuvat vasta vähitellen
kiitollisen käsissä.
-Elina Salminen-
~~~~~~
Olen lueskellut viikonlopun aikana keväisiä ja äiteihin liittyviä runoja ja ajatuksia.
Että jotkut osaavatkin sanoittaa ajatuksiaan niin kauniisti,
olennaisen kiteyttäen,
tunteella.
Äitienpäivän jälkeisissä ja kevään ilon tunnelmissa
tätä kirjoittelin.
Ihania toukokuisia päiviä Sinulle.
Joko sinun pihallasi näkyy kevään kukkijoita?
