26. syyskuuta 2020

Vanhan puukaapin tarinaa


Olin ajatellut poimia tänään puolukoita,
joita on punaisenaan liiterin takana.

Sää päätti kuitenkin toisin
 ja aamu valkeni täällä mökillä sateisena ja sumuisena
ja vei mennessään eilisen illan suunnitelmat.

Emme kuitenkaan jääneet peukaloita pyörittelemään ja ihmettelemään sitä.
Miehen alkoi maalaamaan leivinuunia
ja minä siivoilin vanhan puisen vaatekaapin sisältöä.

Olen saanut kuulla Maire-tyttöreltä tarinan tämän huonekalun rantautumisesta tänne mökille.
Kaappi on kuljetettu meriteitse perheen veneellä ja laidat olivat kuulema menneet vettä myöten.
Niin raskas tämä täyspuinen kaappi on.

Vaatekaappi on seisonut ilmeisesti 1940 -luvun lopulta tässä tuvassa.
Maali on rapissut
ja haaveissa on joskus,
jossakin vaiheessa,
kun ei ole muuta puuhaa,
ottaa tämä hionnan ja maalauksen alle.

Tosin minusta tässä kerroksellisuudessa ja kolhuisuudessa on elämänläheistä kauneutta
ja tarinaa, jota en välttämättä halua ehkä piilottaakaan.
Saapa nähdä,
Aika näyttäää teemmekö me sen tai ehkä seuraavat kaapin omistajat.





Kaapin sisästä löytyy tekijän signeeraus ja ilmeisesti kaapin valmistumispäivä. 
Tällaisia merkintöjä on kiva löytää esineistä.
Ne antavat oman kaikunsa ajasta ja ajankulusta.

Avaimessa on entisen talon emännän laittama lankarulla
ja avain toimii edelleenkin lukossa.


Tässä kaapissa ja sen hyllyillä olen pitänyt näinä 24 mökkivuotena meidän mökkivaatteet
eli sellaisia kotivaatekaapista poisjoutaneita vaatteita. 
Täällä kun ei muodit eikä kuosit meinaa mitään. 
Päinvastoin, vanhat vaatteet  sekä niiden historia kuuluvat tähän miljööseen
ja täällä talosteluun.

On ollut aina niin huoletonta lähteä tänne,
kun täällä on ollut vaatteita jokaiselle jemmassa t
ja niitä ei ole tarvinnut säästellä ja varoa erilaisia projekteja tehdessä.

Tänään kävin kaapin sisällön raakalla kädellä läpi.
Arvatenkin vaatteiden läpikäyminen oli melkoinen muistojen matka
vaatekappaleesta toiseen
ja läpileikkaus vaatteiden pariin kolmeen vuosikymmeneen. 

Sieltä löytyi minun itseni ompelemia vaatteita, 
 monenmerkkisiä, värisiä t-paitoja,
monenmoisia shortseja ja verkkareita, takkeja, lippiksiä ja pipoja.

Alahyllyn takaosasta löytyi  äitiyspakkauksen talvihaalarikin vuodelta 1985
ja yksi Amerikan tuliainen,
josta taidan tuunata paidan.
Ja paljon, paljon muuta.

Tämä sadepäivä oli hyvä odottamaton vauhdittaja näihin sisähommiin täällä mökillä.
Tuli tehtyä hommia,
jota ei kesällä malta tehdä.

Nyt kaappiin jäi pitkälti vain minun ja mieheni vaatteita.
Siinä kohti huokaisin syvään.
Kaikella on aikansa.
Täydellä vaatekaapillakin. <3


Kaapin päälle pääsivät pölyjen pyyhinnän jälkeen edelleenkin
 mökin peruja oleva vanha matkalaukku,
mökkitonttu sekä entisen mökin isännän tekemät männynjuurikorit.

Tuo mökin nurkka on oikea aikamatka menneeseen.




Syksyn merkit näkyvät vahvasti pihapiirissä.
Aila-myrsky on riehunut täälläkin 
ja oksia on tippunut puista
ja metsässä on kaatunut parikymmentä mäntyä.
Muutama keltainen lehti oli enää tuomen oksissa kiinni,

Mökkikausi alkaa olla tältä kesää ohi.
On loppusiivouksen aika. 

~~~~~~

Tuosta mökkitontusta haluaisin tietää enemmän.
Miltähän vuosikymmeneltä se lienee?
Onko kenelläkään tietoa

~~~~~~

Kaikkea hyvää viikonloppuusi.
 Ruskaiset maisemat ovat nyt parasta piristystä
ja ihmettelemisen ja ihastelun aiheita. 
Tässäkin päivässä on iloa ja valoa.















9 kommenttia:

  1. Kaunis kaappi ja mielenkiintoinen sen tarina. Minusta on aina mukava ja mielenkiintoisia tietää vanhojen huonekalujen historiasta 😊 Tuo kotitonttu on veikeä näköinen tapaus😍 Ja nuo männynjuurikorit tosi hauskoja. Kyllä ennen on osattu 👌

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eerika,
      kyllä sitä on ennenkin osattu monenmoista. Kotoiset huonekalut on tuolla mökilläkin olleet pitkälle omatekoisia. Se on ollut harmi, kun vaurastumisen ja huonekalujen oston myötä monet käsitöinä tehdyt huonekalut ovat kulkeutuneet pihavarastoihin, pihan perille nuotioihin ja saunan lämmityspuiksi. Ihmiset eivät ole osanneet antaa noille esineille niille kuuluvaa arvoa. Paljon käsityön historiaa on hävinnyt näin uuden ajan tieltä. :(

      Kun ostimme mökin, sieltä löytyi männynjuurikasoja. Tuolla seudulla on ollut osaamista näiden korien tekemiseen ja löytyypä paikallisen tekemä kirjakin tästä perinnekäsityöstä.

      Ja tämä tonttu on kyllä meidän mökin maskotti. Kerrattain joku kysy vastaavasta tontusta Instassa, mutta ei siihen löytynyt tietoa silloin. Mielenkiintoista olisi tietää, mihin ajanjaksoon tuo kuulunee.

      Kiva, kun kävit kommentoimassa. <3 Kaikkea hyvää syksyysi!

      Poista
  2. Komea on kaappi ja kunnioitettava ikäkin. Ei taida nykykaapit kestää noin kauan.
    Mökkinnekin on oikein suloinen. <3
    Leppoisaa sunnuntaita Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. PiipeA, samaa olen miettinyt kaapin äärellä. Kyllä puu kestää ja ja käsityö itsessään antaa kaapille sen ainutkertaisuuden ja kauneuden. Näitä kaappeja on tämä yksi. Käsityönä tehty.
      Ei tosiaankaan tämän päivän kaapit kestä vuosikymmeniä ja saati sataa vuotta.
      Kiitos kauniista sanoistasi ja ihanaa alkavaa viikkoa ja syyskuun loppua. <3

      Poista
  3. Tuollaista kaappia ei ihan joka mökistä löydykkään. Minkähänlaisia tartinoita ja aarteita se onkaan kätkenyt vuosiensa varrella sisäänsä?

    Mukavaa viikon alkua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin myöskin sitä tarinaa, mikä liittyy tämän kaapin tekijään ja tekemiseen. Siihen, että tämä on niin kauniisti tehty ja toteutettu sen ajan välineillä. Sitä minä ihastelen ja suurella kunnioituksella kätten työhön suhtaudun.
      Saati sitten ne esineiden tarinat, joita tässä kaapissa on säilytetty. Pinoissa, laatikoissa,hengareissa, läjäpäin ja siististi lajiteltuina. Niillä on omat tarinansa, joita en taida kuulla koskaan.

      Kiitos ja syyspäivien ihanuutta Sinulle! <3

      Poista
  4. Kaunis kaappi, elävää historiaa, kirjoitusta myöten. Ennen tehtiin hyvää, kestävää ja kaunista työtä. Mieheni kuoltua en halunnut luopua upeista puusepän laittamista sängyistämme, niissä oli muistoja kiinni. Tyttäreni ehdotti kierrätystä. Nyt minulla on suuri kirstu, jossa näkyy hyvin ajan patina ja vanhat leimat ja kirjoitukset. Syysterveisin Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhassa vara parempi, sanotaan.
      Kyllähän puiset huonekalut kestävät eri tavoin elämää kuin esim.lastulevyiset jutut.
      Ja toki me kiinnymme joihinkin huonekaluihin erityisesti, koska ne ovat osa meidän elämän matkaa ja niihin liittyy muistoja.
      Ihanalta kuulostaa puusepän tekemät sängytkin. Oletko aikoinaan ollut itse ollut niitä suunnittelemassa tekijän kanssa?
      Kirstukin kuulostaa ihanalle huonekalulle muistoineen, patinoineen, kaikkineen.

      Kiitos kommentistasi Irmeli. <3 Oli kiva saada "postia" sinulta pitkästä aikaa!

      Poista
  5. Aivan mahtava tuo vuosilukukin kaapissa. Itse en varmaankaan raaskisi sille tehdä yhtään mitään. Upea kaappi! Mahtavaa, että se on ihmisellä, joka osaa sitä arvostaa. :)

    VastaaPoista