Olipas eilen mukava ilta,
kun pitkästä aikaan saimme kotiimme vieraita.
Juteltiin illan mittaan monenmoisista aihepiireistä,
myös suomalaisesta kyläilykulttuurista.
joka on kyllä hiipunut lähes kokonaan.
Muistelimme,
miten ennen saatettiin poiketa naapuriin juttusille kutsumattakin.
Tapaamisia ei sovittu kalenterin kanssa.
Lapsuudenkodissanikin saattoi olla useampi vieras yhtäaikaa.
Muun muassa nimipäivät olivat oiva syy lähteä kyläilemään
ja tervehtimään ystäviä.
Tuo "saimme vieraita" ilmaisu on oikeastaan jännä ilmaisu ja johde verbistä vierailla.
Ei illalla luonamme olleet ihmiset olleet lainkaan vieraita,
vaan tuttuja, samaa ikäluokkaa olevia ihmisiä, ystäviä.
Heidän kanssaan oli pitkään puhuttu ja ajatuksen tasolla sovittu,
että pitäisi nähdä, tavata, istahtaa alas yhdessä
ja nyt se ajatus saatiin toteutettua
sattumoisin tässä ystävänpäivän alla.
Tuollaisen leppoisan, kiireettömän, keskustelevan
tapaamisen ja kohtaamisen jälkeen tulee olo,
että näitä lisää.
Mutta mihin se sitten jää.
Omaan hitauteen esittää kyläilykutsua
vai toisten hitauteen ilmaista kyläilyhalu?
Käytkö sinä muuten kylässä tai käykö sinulla vieraita?
Leipaisin suolaiseksi tarjottavaksi kylmäsavulohipiirakan,
jonka ohjeen nappasin täältä.
Leivoin piirakan gluteenittomana
ja korvasin ohjeen jauhot Semperin karkeilla jauhoilla.
Pohja oli rakenteeltaan tuoreena mielenkiintoisen höttöinen,
mutta koostumus oli tosi hyvä valmiissa piirakassa.
Laitoin täytteeseen purjon sijasta tavallisen sipulin
ja käytin pari purkkia ruokakermaa ranskankerman sijasta.
Tilliä laitoin ohjeen määrää reilusti vähemmän.
Kirsikkatomaatin puolikkaat oli oma lisäys.
Ohje menee kyllä jatkoon!
Piirakka maistui maukkaalle ja täyteläiselle
ja sai kehuja kahvipöydässä.
Otimme aamupalalla tästä suolaiset palaset
ja maku oli vielä mukavasti tekeytynyt.
~~~~~~
Tuuli oli nakannut kotikoivusta oksan hangelle.
Koristelin sen kerrallisesta valoköynnöksestä jemmaamillani kukilla.
Ne ovat kuin jääkukkia.
Joulun alla laittamani talvinen maisema saa vielä olla
kaapin päällä.
Talvi jatkuu vaihtelevana.
❤
Pst. Ystävänpäiväarvontaan ehtii vielä osallistua.
Juhlahetki. ,Siltä se tuntuu kun saa kyläilykutsun ja saa istua kylässä . Se ravitsee, ei pelkästään maukkaiden tarjottavien muodossa. Vuorovaikutus ja keskustelut ystävien kanssa ovat rikkautta jotka tallentuvat arvokkaina mieleen. On tärkeää saada jakaa kokemuksia .
VastaaPoistaKylmäsavulohipiirakka maistui hyvältä ja arvaanpa jo nyt että aina tehdessäni tätä piirakkaa .se muistuttaa ihmisistä joiden luona sitä söimme. Kiitos
Arjen juhlahetki, kohtaamista "livenä" ja ajatusten vaihtamista ilman kiirettä.
PoistaSitä se oli! <3
Ruokiin kyllä jää makumuisto, joka kantaa!
Vierailut ovat tosiaan vähentyneet huomattavasti. Se on harmillista. Välillä tuntuu, että arjesta on tullut niin hektistä tahtoen, tai tahtomattaan, että tuntuu hyvältä olla vain omassa rauhassa silloin kun se on mahdollista. Silti on mukavaa välillä käydä kylässä, tai ottaa vastaan vieraita.
VastaaPoistaItsellänikin on sosiaalinen työ ja tosiaan tuntuu usein, että haluaa illalla ja viikonloppuna olla, kerätä voimia tulevaan. Lisäksi omasta perhepiiristäkin tulee sosiaalisuutta. Kuitenkin omien ikäkaveiden kanssa ajatusten peilaileminen on omaa luokkaansa, arvokasta ja kannatettavaa.
PoistaKiire. Kerran sanan yhteydessä esitettiin kysymys "kuka kiireen tekee"?
Ja minkä jäljen sosiaalisuuteen sekä kyläilyyn jätti korona?
Mielenkiintoisia ajan ilmiöitä.
Kyläily on nykyään kutistunut harmillisesti aivan minimiin . Jos saakin yht' äkkisen inspiraation että lähdenpä kylään niin ei tule mieleenkään mennä kysymättä ovatko kotona..voisiko tulla! Jopa oman perheen sisllä pitää sopia milloin tavataan..no heillä on työnsä ja harrasteensa mutta kuitenkin. Saavatko ihmiset netistä, keskustelu palstoilta sosiaaliset tarpeensa ja kuitenkin kun yksinäisyyttä on paljon. Jossain on vikaa..
VastaaPoistaMielenkiintoista pohdintaa sinultakin, Sini.
PoistaOlemme joskus menneet ystävien kanssa syömään yhdessä. Silloin ei kenenkään tarvitse ottaa painetta tarjoiluista tai kodin siivoamisesta, jotka helposti ovat myös "este" vieraiden vastaanottamiseen.
Ihmisillä on kuitenkin niin paljon annettavaa toisillensa. Näitä kokemuksia kertovat monet ystävänpäiväajatuksetkin juuri nyt helmikuussa.
Kyläily on todellakin harmillisesti hiipunut. Jotenkin kaikki kyyhöttävät omissa kodeissaan -olisiko kiihtynyt työtahti syynä siihen, ettei enää vapaa-aikana jaksa lähteä minnekkään kyläilemään.
VastaaPoistaIhana tuo piirakkaohje. Nykyisin suolaiset tarjottavat katoavat kahvipöydästä nopeammin kuin makeat. Kiitos piirakkaohjeesta. Pitääkin kokeilla
Mielenkiintoisia näkökulmia on tullut tuohon kyläilykulttuurin kuihtumiseen ja hiipumiseen.
PoistaAika muuttuu, ihmiset muuttuvat, Joku on tullut kyläilyn tilalle. Näinhän se elämä muovautuu ja muotoutuu. Paluuta entiseen ei välttämättä enää ole. Harmi sinänsä, koska kuitenkin kohtaamisien puolesta puhutaan paljon.
Toki kohdata voi kahvilassa, lenkkipoluilla, saleilla, monenmoisissa harrastuksissa, mutta keskiössä on silloin ehkä joku muu kuin perinteisessä kyläilyssä ja tapaamisessa. Pohtimiseen jää tämä asia!
Suolaiset tosiaankin maistuvat kahvin kera. Siksi onkin mukava löytää uusia reseptejä,
joilla saa vaihtelua kahvipöytään! Jos kokeilet, kerropa tykkäsitkö! <3
Nam😋 miten herkullinen piirakka täällä tarjolla.
VastaaPoistaEnsi viikolla päätin tehdä myös suolaisen piirakan.
Totta kyläilyt ovat nykyään näköjään puhelimet ym. somettamiset korvanneet.
Harmi
, koska on niin mukava jutella kasvotusten ja kahvitella.
Mukavia hetkiä viikkoosi!
Maittavaa ja ruokaisaa suolaista tarjolla tällä erää. Kiva löytö oli tämä ohje!
PoistaSinullakin samanmoisia aatoksia kyläilystä kuin monella muullakin täällä. Enkä sitä voisi jokainen osaltaa elvyttää omassa lähipiirissä. <3
Tallensin oiirakkaohjeen, jospa tulisi kokeiltua.
VastaaPoistaHyvä Sinä.
PoistaSiitä se lähtee, ajatuksesta kokeilla jotakin uutta.
Vahva suositukseni tälle. Piirakka on maistunut ja saanut tykkäyskiä. :)