Uuden vuoden kynnyksellä

Vuoden viimeinen päivä.

Katse kääntyy menneeseen  vuoteen 

arvioiden, tarkastellen, 

mennyttä makustellen.

 Tau(v)onpaikka -blogin ensimmäisen päivityksen tein heinäkuun helteellä.

Ensimmäiset kirjoitukset olivatkin mökin miljööstä
ja siellä vietetyistä hetkistä.

Syksyn myötä aihepiirit siirtyivät kotiin.

Vanhat ihmiset ovat tavanneet sanoa, 
että parhaimmillaan elämä on arkea ja työtä.

Siihen voin melkolailla  hyvillä mielin yhtyä:

useat blogipostaukseni ovat
 kotoa, kodin arjesta, 

arjen pyörityksestä, leipomapäivistä,

minulle tärkeistä asioista

sekä

vuodenaikojen vaihtelusta,

luonnon kauneudesta

-onnenhetkistä arjen keskellä. 

Mieheltäni olen yhteisen matkamme aikana oppinut, 

että onni ei ole mikään iso möhkäle. 

Sitä on siroteltu murusina jokaiseen päivään. <3

Sitä arjen iloa olen halunnut etsiä, löytää
ja jakaakin täällä blogissa.

Menneen vuoden helminauha heijastelee kaikkia sateenkaaren sävyjä.

Niissä eri vivahteissa näkyy elämän rikkaus,

menneen vuoden päivien värikkyys.

Puolen vuoden pituinen blogimatka on kuljettu.
Taival on ollut mielenkiintoinen
ja uusi harrastus on avannut uusia näköaloja
sekä mukavia blogiystävyyksiä.

Kohta vanha vuosi väistyy,
uusi astuu tilalle.

Parhainta onnea, onnellisuutta
ja enkelin siipien havinaa sinulle lukijani ja läheisesi.

Tervetuloa edelleenkin Tau(v)onpaikkaan!

~~ Kaisu~~
 

Lumen töitä

Iltapäivän hämärässä

 kiersin pihapiirin

ja ihastelin lumen töitä.

Talven taidokkaita muovailuja,

lumipuita

ja ihania talventörröttäjiä.

 

Tartuin hetkeen

-lumihiutaleiden kimppuihin

ja jäniksen reikäompeleeseen 

pitkin pihamme valkeaa lumilakanaa.

Lupaavat lauhoja päiviä. 

Pian tippuvat muhkeat pyykkinarut 

ja pehmustettu tamppausteline.

~~~~~~~~~~~~~~~

Joulunjälkeinen maanantai.

Arkiruoka maistui makoisalta 

ja työpäiväkin sujui mukavasti.  :)

Uutta vuotta kohti mennään!

Kaisu

Joulu jatkuu

Pojan perhe tuli käymään. <3

Joulu jatkuu.

Lastenlasten silmät tuikkivat tähtien lailla. 

Lapset eivät katso kalenteria, 

eivät murehdi joulun pyhien ohikiitämistä.

Heitä ei huoleta kuusesta tippuneet havunneulaset eikä kuihtunut amaryllis.

Pienet tytöt iloitsevat sydämen kyllyydestä tästä hetkestä,

yhdessäolosta ja joulutunnelman kiireettömyydestä.

Se huoleton ilo tarttuu,

siihen on helppo heittäytyä mukaan.

Lapsenmieliseen riemuun,
ïloon olevasta.

Pappakin kaivoi kesäterässä olevat hokkarinsa esille

ja isommat etsivät lämmintä ylle.

Lähtivät porukalla meren jäälle luistelemaan 

ja pelaamaan"lätkää" .

Ihanaa ulkoilua , 

harvinaista iloa luonnon jäällä!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Minä tekaisin päiväkahville jostakin blogista mieleeni jääneen idean mukaan 

joulutorttuja luumu ja kermatäytteellä.

Elikä

leikkasin torttutaikinalevyt kolmeen osaan,

 paistoin ne,

 jäähdytin, 

leikkasin terävällä veitsellä halki

ja laitoin lusikalliset luumusosetta ja kermavaahtoa väliin.

Tässä pikakuulumiset.

Sunnuntain sininen hämärä laskeutuu.

Pienimmäinen nukahti mummun hyssytykseen.

Barbit muuttivat keittiön kulmahyllyn "kerrostaloon".

Alan nauttimaan pienten leikistä.

~~Kaisu~~

Takkatulta ja varvashierontaa

Lauantai-illan tervehdys.

Ulkona napsaa pakkanen,

kylmenee.

Laitoimme takkaan tulet. 

Päätimme huokasta 

ja istahtaa tämän päivän päätteeksi 

elävän tulen lämmössä.

Illalla lämpiää sauna 

ja aioimme tehdä toisillemme varvashieronnat. <3

Se on muuten aivan ihana rentoutus, 

mikä varpaiden käsittelystä leviää kehoon 

-ja uni on sen jälkeen hyvää ja syvää.

Kannattaa kokeilla. :)

Leppoisaa vuoden viimeistä viikonloppua!

~~Kaisu~~

Taas kaikki kauniit muistot

Tutut joululaulun sanat "Kerran loppuun satu joulun saa, suru säveliä sumentaapi" ovat tänä jouluna käyneet toteen. Tätä joulua on varjostanut läheisen serkun poismeno. Ajatukset ovat kulkeneet  kipeiden "miksi"- kysymysten äärilaidoilta laulun ”Taas kaikki kauniit muistot mun tulee mielehen" sanoihin.

Suruviesti tuntuu aina epätodelliselta, kuin huonolta unelta tai väärinkäsitykseltä. Niin kävi itsellenikin tämän  suruviestin kanssa. Melkeinpä siihen hetkeen asti, kunnes posti toi joulukortin. Jouluisen tervehdyksen, jossa toivottajana oli kahden sijasta yksi nimi.  Piti oikein pysähtyä kortin äärelle ja kivun kautta oivaltaa ja uskoa, että serkkua ei enää ole toivottelemassa hyviä jouluja, hyviä jatkoja. 

Viimeisin tapaamisen lämmin muisto on elokuun 12. päivältä, jolloin hän oli vaimonsa kanssa mökillämme kylässä.  Tunnen vieläkin sen nallemaisen halauksen, johon vierailu päättyi. Kuulen korvissani  elämäniloiset sanat "Käykäähän",  näen ystävällisen katseen ja kädenheilautuksen autoon menijältä. Ne ovat minun viimeiset, kauniit, lämpimät muistot serkustani. Jos olisin tiennyt sen viimeiseksi hyvästiksi, olisin puristanut kättä pitempään...<3

Laulamme Toivioretkellä -laulussa miespolvien vaipuvan unholaan.
 Se on elämän laki, että vanhat väistyvät ja uudet sukupolvet tulevat sijaan

Vaan katso, 

kaikki he kuitenkin mukana ovat, 

nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan. 

                                            Uuno Kailas

Edesmenneet rakkaat ihmiset kulkevat muistoissa kanssamme joulusta jouluun 

                            ja kyynelten lävitse loistavat onnellisten päivien kauniit muistot.

<3  <3  <3

Jouluaatto (24.12.)

"Taas sykkivi sydämet ihmisten niin hellään ja hartahasti,

ja kynttilät kuusessa kuiskaa sen, 

mitä toivoimme kesästä asti:

joulu, joulu, joulu tullut on!"

Olemme nyt avanneet ensimmäisen blogijoulukalenterini luukut.

Joulu on tullut!

On juhlan ja ilon aika.

Tämä blogiharrastukseni on lähes puolen vuoden ikäinen.

Kiitos Sinulle, joka olet käynyt sivuillani usein tai satunnaisesti.

Kiitos kommenteista ja kannustavista sanoista.

Nyt on levon ja juhlan aika.

Toivon sinulle muistojen joulua,

ihanaa, onnellista yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa.

Elli Hentilän runoa mukaillen:

Sitä pyydän,

ettei kenenkään

parhain joulumuisto 

olisi lahjojen runsaus, 

vaan oikea joulujuhlan ilo.

<3:lla Kaisu

Vanhojen Kotiliesi -lehtien joulua (23.12.)

Tämän toiseksi viimeisen joulukalenteriluukun takaa
löytyy ajatuksia vanhoista jouluisista Kotiliesistä, joita mökillä käydessäni lueskelin.

Haluan jakaa ne tänään kanssasi! <3

Ne ovat äkkiseltään  hupaista luettavaa, 

mutta kun syvemmin alkaa miettimään 

ne puhuttelevat ja avartavat ajattelua menneeseen.

Monet asiat, jotka meille tänä jouluna ovat itsestään selvää 

ovat olleet sen ajan naisille ja äideille aivan huikeita uutuuksia ja ihmeitä.

Ja sodan ajan joulut ovat oma lukunsa ja pysähtymisen paikka..<3

Näissä mainoksissa ja joulutoivotuksissa joulunpunaisena lankana
muistaminen
omin kädin tehty
ilo pienistä asioista
lapsenmielinen joulu
tyytyväisyys
rakkaus
aito joulunilo

<3 <3 <3

Asioita, jotka sopivat oikein hyvin tämän vuoden jouluunkin!

Näihin Kotilieden vuoden 1937

joulutoivotuksiin on helppo yhtyä tänä joulunakin.

Sitä samaa hyvän tahdon ja 

pyyteettömän välittämisen joulua

 tarvitaan edelleen.

Nostalgiset tunnelmat jatkuvat täällä kotonakin.

kun laitoin joululta 1983 mukanamme kulkeneen 

Sarah Kayn joulujulisteen seinälle.

Ilman sitä ei joulu kuulema tule! <3

~~~~Kaisu~~~~

Mökillä joulusaunassa ja puuron keitossa (22.12.)

Eilisen vietimme mökin joulutunnelmassa ja siitä teillekin muutama ajatuksen lento ja tuokiokuva. :)

Oli aivan huikaisevaa ajella sinne luonnonrauhaan lumimaisemien halki.
"Taas valkeata joulua" -soi mielessäni.

Rauha toteutui mökillä sanan täydessä merkityksessä,

sillä saimme mukaamme vain perheemme pienimmäiset pojat. 

Kuvaaminen oli haastavaa hämärässä ja lopulta pimeässä,
sillä minähän vasta harjoittelen tätä kuvien ottoa. ;)

Isä lämmitteli savusaunaa ja 

tuvan lämmössä kuuntelimme putkiradiosta joululauluja.

Minä keitin kattilallisen riisipuuroa 

ja sitä kun on isolle sakille tottunut keittämään,

niin tuli tehtyä huomisen varallekin! :)

Pöytään katoin vanhat Uhtua -sarjan lautaset ja jäämistöstä löytyneitä astioita.
Niistä syntyi kiva mökin puurojuhlahetken tunnelma!

Ulkona pimeys on sataprosenttinen!

Ei näy lyhtypylväitä.

Eikä tänään ollut kuuta, ei tähtiäkään.

Se on jotenkin puhuttelevaa, pysäyttävää!

Tänään oli sitten elokuussa valmistuneen savusaunan 

ensimmäinen perinteinen joulusaunominen.. :)

Savusaunan eteisessä saunatonttu odotteli ja tarkkaili joulusaunojia.

Lumen kylmyyden  ja saunan lämmön kontrasti hiveli ihoa.

Saunan löylyissä toteutui jälleen sanat

"kun soivat kiukaan urut,

unohtuvi huolet, surut".

Oli kiireetön hetki

ja me neljä. <3

Varpaissa kipristeli ihanasti, kun  kävimme välillä jäähyllä lumisella kuistilla.

Mietin entisaikojen äitejä ja isiä saunottamassa katraitaan

ja sitä tunnelmaa mikä heillä on ollut. <3

Pojat ottivat ilon irti ja kävivät useamman kerran lumihangessa pyörimässä.

Ja tekaisivat ihanat joulun lumienkelit

ja löytyi hangelta ihana sydänkin. <3

Saunan jälkeen uppouduin vanhoihin kolme- neljäkymmentä luvun Kotiliesi -lehtiin. 

Niissä oli niin liikuttavia juttuja

ja pysäyttäviäkin tarinoita.
Sellaista peilauspintaa tähän jouluun...

Perheen pienimmäinen kirjoitti mökkikirjaan tämän päivän muistelot.

Erilainen joulunodotuksen päivä.

Vanhan joulun tunnelmassa.

Mikä on tämä ihana aika?

Talven kylmyys on huurtanut puut.

On ilmassa joulun taika

ja hymyyn jo kääntyvät suut.

~~~~~Kaisu~~~~