Ajatukset ulapalla

 Meni perjantai, lauantai,  

tuli sunnuntaiaamu ja -iltakin. 

Postaus oli tekemättä ja mielessä kysymys; 

mistä sen tekisinkään. 

Ihmettelen ajan kiivasta kulkua. 

Tuntuu, että aina on aamu ja ilta. 

Niiden välillä en tunnu ehtivän mitään, minnekään. 

 Tai toki ehdin tuttuihin arjen kuvioihin, 

mutta onko niistä enää jaettavaa tänne blogiin.

Onko kuvakulmat ja teemat jo tuttuja lukijoilleni, 

toistavat itseään? 

Kriittisyyden peikko on siis istunut jarruksi olkapäälleni 

ja kuiskuttelee sieltä. 

Toki syksyssäni on suomalaisista lauluistakin tuttu kaihon tunne 

ja alkamisen vaiva on suurin este monille puuhille. 

Pyöräilin meren rantaan. 

Oli ollut monella tapaa rankka päivä ja herkkyys pinnassa. 

Tuuli kuivasi silmiin kihonneet kyyneleet 

ja avasi esteetöntä näkymää kauas, kauas. 

Tuolla rannalla tuntui hyvälle hengitellä hitaasti, 

peilailla tunteita mereen 

ja lopulta antaa ajatusten lentää tuulen mukana. 

Ei tämä rantakaan aina samalta näytä!

Välillä vesi pakenee rannasta ja välillä se hakkaa rantakiviä.  

Meri  välkehtii auringossa ja väräjää tuulessa, 

maisema peittyy yönpimeään, 

kuohuu vaahtopäinä ja välillä makaa peilityynenä. 

Onko ihme, jos ihmismieli on omassa rannassaan 

välillä aivan hukassa ja ajatukset ulapalla?

Tuntuuko vuodenaikojen vaihtelu sinun vireystilassa ja tekemisen määrässä?

Onko muilla kirjoittajilla ollut vastaavia "kriisejä" teemojen suhteen? 

~~~~~~

Syyskuun sunnuntain haaste lukijoilleni:

nakatkaa kommenttikenttään aiheita, 

joista haluaisitte minun kirjoittavan syksyn aikana. 

 Toki pidätän oikeuden  itselleni valita niistä ne, 

joista "kynä luistaa". 

~~~~~~

Mukavaa alkavaa viikkoa ja kohta alkavaa lokakuuta! 

💞

Syyskuisia kuvia

Kristiinan haasteeseen valitsemani kuvat liittyvät arvatenkin syksyyn. 

Kuinka muutenkaan. 

Syyskuussa ihan ässänä

-syksystä. 

Syksyn satoa sekä superfoodia.

Meidän puolukat olivat tänäkin vuonna 

hyvin likietuisella paikalla

mökin pihapiirin tuntumassa. 

Täytyy sanoa, että oli kyllä ilo poimia, 

kun marjamättäät olivat

 punaisenaan isoja, laadukkaita marjapallukoita. 

Nyt on taas pakkasessa mitä ottaa! 

Meillä puolukkaa on tarjolla ruoan kera päivittäin. 

Minun lemppari ’jälkkäri’ on puolukkamaito, 

joka on äidiltäni ’oppimani’  perinneherkku. 

Se maistuu myös osalle minun lapsistanikin. 

Puoli lasia puolukkasurvosta ja puoli lasia maitoa, nams!

Onko tämä sinulle tuttu juttu?

Syyskuun sinnikäs sulostuttaja 

Sain tämän suloisen ruusun 

toukokuisena synttäripäivänä saatesanoilla:

toivottavasti tästä on iloa pitkään. 

Rakkaan ihmisen toive ja toivotus ovat käyneet toteen;

pieni ruusu on vahvistunut ja kukinnon koko on kasvanut. 

Nämä ruusut ovat olleet 

kesäisen syyskuun kaunistus muuten niin 

kauhtuneessa perennapenkissäni. 

Syysillan sävyjä

Eräänä iltana sohvalla maatessani huomasin 

nuo pastellin sävyt taivaalla. 

Pilvet olivat kuin isolla pensselillä laveeratut, 

toineen toisiinsa sulautuneet. 

Hilppasin pikaisesti takapihalle  

nappaamaan talteen hetken.

Ohikiitävän tuokion. 

Kaunista, niin kaunista.

Ja pilvien jatkuva liike toi tuohon hetkeen oman lisänsä. 

Luonnon lumoava, alati muuttuva taidenäyttely 

tuo taivaan kansi.

•••••••••••

Syyskuun aamu. 

Ilmanhenki on kylmettynyt. 

Olemme matkalla talkoisiin kotimökille. 

Siellä odottaa aurinkoinen päivä, 

äiti ja siskot, miesenergiaa ja puusavotta. 

Koko päivä yhdessäoloa ja 

rakkaalla äidillä on kuulema yllätys lapsilleen.

Jäädäänpä kuulolle, mitä päivä tuo tullessaan. 

Ainakin yksi s -sana. 

••••••••••

Lauantain leppoisuutta 

ja sunnuntain suloisuutta 

Sinulle!

🌼🌼🌼

Kilpipiileasta pensasaitaan

Olemme olleet pitkästä aikaa viikonlopun kotona, 

kiireettömästi ja leppoisasti.  

Kynttilät ja musiikki on siivittäneet päivääni. 

Minusta on  tuntunut tänään siltä, 

että olisin palannut pitkältä kesämatkalta kotiin. 

Viherkasvit ovat säilyneet kuin ihmeen kaupalla kesäajasta 

ja kesän puolihuolimattomasta hoidosta. 

Useimmat ovat kasvaneetkin mukavasti. 

 Niin kuin tämä uusin, pyöreälehtinen viherkasvini, Kilpipiilea, 

joka on versonut hurjasti ja muuttunut melkoiseksi palloksi amppelissaan ikkunan edessä, 

vaikkei hoito-ohjeiden mukaan se ole suositeltavin paikka.

Tämä kukka on ollu minulle uusi tuttavuus. 

Päiväkodin kahvihuoneeseen oli hankittu pari Piileaa 

ja minulle kerrottiin sen olevan helppohoitoinen ja huoleton kukka. 

Työkavereiden puheista innostuneena ostin Piilean itselleni kukkakaupasta 

ja se on osoittautunut kyllä hyötyisäksi kasviksi, 

vihreäksi iloksi. 

On mukava tarttua luottavaisesti 

kokemuksen rintaääneen viherkasviasioissakin! 

💚

Onko Kilpipiilea sinulle tuttu viherkasvi?

Jos ei, niin täältä tulee vahva suositus sen puolesta!

Muista viherkasveistani olen kirjoitellut ainakin täällä ja täällä. 

Elinvoimaista Piileaa ihastellessani katse kiinnittyi pihalle 

meidän tämänhetkiseen murheenkryyniin eli unkarinsyreenipensasaitaan. 

Se on ollut niin peittävä ja kauniskin aita tonttimme rajoilla 

sekä lisäksi helppohoitoinen ja huoleton. 

Otin heinäkuussa aidasta kuvia 

kirjoittaakseni joskus aiheesta "pensasaitasuositus",

mutta kuinka ollakaan;

nyt tämän 40 vuotta vanhassa pensasaidassa lehdet ovat kuivat ja käpreentyneet kasaan.

Lehdissä näyttää olevan pienen pieniä valkoisia öttösiä.

Meitä harmittaa kovasti, 

josko pensasaita on tullut loppunsa eteen.

Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta?

Voiko uusi kesä antaa vielä vihreyden ja vehreyden.

Tällaisella teemalla tänään,  

arjen iloa ja harmitusta rinta rinnan näissä viherrysasioissa tällä erää. 

Kyllä se päivä paistaa vielä risukasaankin, sanotaan.

Sitä toivon ja vihreitä lehtiä pensasaitaan ensi kesänä. 

~~~~~~

Viikonlopun mieleenpainuvia, voimauttavia hetkiä Sinulle! 💚

Pyyhkeitä lastenlapsille

Perjantaista on näköjään tullut minun postauspäivä. 

Ja mikä ettei!

Tämähän onkin hyvä pysähtämisen paikka työviikon jälkeen  

ja niitä on muuten hurahtanut jo neljä viikkoa kesäloman jälkeen. 

Lastenlasten synttäreiden myötä aktivoitui aavistuksen käsityövire. 

Synttärilahjan ostaminen eri-ikäisille lapsille on yhdenlainen haaste, 

jos yrittää pysyä myös tasapuolisessa euromäärässä. 

Pyyhe saattaa kuulostaa aika tylsältä lahjalta, 

mutta sille ainakin on käyttöä. 

Olen laittanut pyyhkeen sisään oman shampoon ja pikkuisen karkkipussin,

 että sankari saa suun makiaksi. 

Olen hyödyntänyt pyyhkeisiin ompelujemmoista löytyviä nauhoja ja koristeita.

Tuo meriaiheinen nauha on varmaan parikymmentä vuotta vanha, 

samoin kuin nuo ihanat silitettävät kukat.

Pitsi on kerrallinen kierrätyskeskuslöytö hintaan 3m/ 1 e. 

Pyyhkeisiin sain ja tulen saamaan #jämätjajemmatkäyttöön. 

Pyyhettä tuunatessa tulee oltua ajatuksissa lahjan saajan luona

ja saa tehtyä jotain näkyvää, josta tulee itsellenikin hyvä mieli.  

Nämä olivat elokuisten juhlijoiden ikiomat pyyheliinat.

Syksyn sankareiden pyyheliinat odottavat jo kaapissa nimikointia 

ja tällä lahjaidealla tämä mummu menee seuraavan vuoden kierron.  

Pyyheliinalahja on ollut myös äitini tapa muistaa erilaisina juhlapäivinä. 

Hän on virkannut pitsit kymmeniin ja kymmeniin pyyhkeisiin. 

Vieläkin äiti ahertaa pyyhelahjojen parissa. 

Hän somistaa pyyhkeet erityisellä huolella sekä rakkaudella 

niin vauvoille kuin kihla-ja hääpareillekin.

Lahjassa ja sen antamisessa on aina tärkeintä lämmin ajatus ja antamisen ilo. 

Se aikakin, jonka lahjan valmistamiseen käyttää, on lopulta lahjaa. 

~~~~~~

Mp (=mielipide nuorten tyyliin) tällaisesta pyyhelahjasta?

Haluatko, että postaan niistä seuraavista pyyheliinoista, -lahjoista?

Onko sinulla joku kiva idea pyyhkeen tuunaamiseen?

~~~~~~

Leppoisaa viikonloppua Sinulle!

Ajankohtaan nähden ilmassa on yllättävää lämpöä ja kesätunnelmaa!

 

Elokuiset kolme e-kuvaa

 Elokuu ehti etappiinsa. 

Vielä ehtinee näin syyskuun ensimmäisenä päivänä julkaista elokuiset e-kuvat, 

joka ei minusta ollut tällä kertaa kovin helppo rasti. 

Toki niitä e- sanoja oli paljonkin, 

mutta sellainen puhutteleva näkökulma vain meinasi puuttua 

viimeistä kuukautta havainnoidessa. 

Enkeli on eittämättä elokuuni sana. 

Elokuun 9. päivässä tuntuu vuodesta toiseen  

elokuun viipyilevä tunnelma, 

aamukaste, pitenevät varjot ja  

pensashanhikin kukinta.

 

Kari Rydmanin laulua mukaillen muistelin taas kerran: 

Niin kaunis oli silloinkin maa,

aurinko nousi ja oli kastetta maassa, 

herättiin, noustiin päivän touhuihin ja kohtaamisiin. 

Oli lintujen laulun ja pienen pojan leikin aika. 

Illan hetki muutti kaiken:

veet olivat syvemmät, 

illan varjot pitemmät, 

oli eron ja jäähyväisten aika.

 

Poissa  oli pienokaisemme. 

Hän jäi ikiajoiksi sydämeemme ja enkeliksi matkoillemme. 

~~~~~~

Elopelto.

Pyörälenkillä seisahduin ihastelemaan peltoaukeaman kauneutta 

ja elokuisten värien sävyjä. 

Pellolla käyskenteli kaksi kurkea, 

jotka kävivät kahdenkeskistä äänekästä keskusteluaan. 

Odottelin tovin, josko ne siitä lähtisivät lentoon ja saisin ihanan kuvan lähtijöistä. 

Kun hetkeksi käänsin katseeni toisaalle, 

kurjet olivatkin jo menossa kovassa nousukiidossa huutaen syksyisiä hyvästejään minulle. 

Elonkorjuu. 

Toinen kuva menee tunnelmaltaan edellisen kuvan kategoriaan,

haikeuteen, ikävään, ohikiitävyyteen.

Tunnelma ja värit ovat syvät.

 

 Elo on puitu, sitä puidaan tai suunnitellaan lähipäivinä puitavan; 

 elonkorjuu on käsillä. 

Kaikella on aikansa,

kasvulla ja korjuulla,

läsnäololla ja lähdöllä, 

ilolla ja surulla. 

~~~~

Ehtoo meren rannalla on aina elävä taidenäyttely 

taivaan kannen muuttaessa sävyjään ja pilvien muotojaan. 

Niin tänä elokuisena iltanakin. 

Meren aallokko oli houkutteleva, 

mutta samalla myös pelottava. 

Aalto otti syleilyynsä, 

kieputti ja kuljetti.  

Se oli arvaamattoman voimakas 

ja välillä sieppasi allensa. 

Aaltojen voimaa ja kokoa en toki kännykällä kuviin saanut,

mutta tuona iltana ei ollut ihan pienten lasten uintikeli tällä rannalla. 

~~~~

Elokuussa oli muun muassa tällaisia tauonpaikkoja 

ja vaikuttavia hetkiä. 

Monia kauniita päiviä ja lempeitä iltoja. 

Kaikkea kaunista, koskettavaa 

ja voimauttavaa ei vain saa,

 eikä toki tarvitsekaan saada tallennettua kuviksi.

~~~~

Tänään olemme astuneet syyskuun kynnyksen yli.

Kaikkea hyvää Sinulle huomiseen, tulevaan viikkoon sekä kuukauteen. 

Ollaanpa kuulolla, mitä syyskuu tuo meille tullessaan.