24. toukokuuta 2025

Kaatunut ja vinossa

Kyllä harmitti marraskuun loppupuolella, 
kun Jari-myrsky oli kaatanut 
pihasaunan viereisen heinäseiväsaidan. 
Joku kohta oli antanut periksi tuulen tuiverruksessa 
ja siellä aita makasi osittain maata päin. 

Ei auttanut silloin muu kuin pönkätä aita pystyyn 
ja lähteä kotiin. 
Oli tullut pientä puuhaa tälle kesälle! 




Teimme tuon kyseisen aidan mieheni kanssa vanhoista,
siroista heinäseipäistä reilu kymmenen vuotta sitten.
Se oli sellainen ex tempore -ideasta noussut aita.
Naapuri oli nimittäin kaatanut metsän pihasaunan vierestä
ja halusimme saunan kulmalle jonkinlaista näkösuojaa. 




Harmaantunut aita on sulautunut mukavasti maisemaan 
ja rajannut mukavasti saunan seutua. 
Siitä on tullut mökin 
vanhaan pihapiiriin kuuluva elementti. 

Toiveena ja tavoitteena on tarttua piakkoin toimeen
ja kunnostaa aita kohtaamaan 
tulevien vuosien tuulet ja tuiverrukset. 

Toivottavasti löydämme katkenneiden kohdalle vielä 
tuota "lajia" olevia seipäitä. 
Niissä oli sellaisia mukavia pieniä yksityiskohtia. 




 Kaatunut aita sopii hyvin 
Eli niin huonoa asiaa, ettei jotain hyvääkin löydy. 




Mökistä leikillisesti sanotaan, että se on työsiirtola. 
Mutta onhan se mukava,
 että siellä on touhua ja tekemistä,
yhteisiä projekteja. 

Aika syö ja ruoste raiskaa. 
Tuuli kaataa. 
Aina joku on vinossa ja kenossa. 
Mikään ei pysyvää. 

~~~~🏡~~~~

Lauantai-aamun hetki. 
Aurinko on noussut ja kastehelmet kimaltelevat nurmella.
Vihdoinkin alkaa tuntua kesälle. 














21. toukokuuta 2025

Kirjoitan ilosta


Täällä on ollut jonkinlainen luova tauko;
tauon paikka ja mediahiljaisuus.

Äitienpäivä meni ohi moninaisine syvine tunteineen. 
Kukkatervehdykset muistuttavat vieläkin 
tuosta ihanasta sunnuntaipäivästä. 




Sydämeni tila

He kasvoivat sydämeni alla
sylissäni
rinnallani

He kasvoivat kotona
koulussa
opinnoissaan 
elämässä

He kasvoivat
ajatuksiini
elämääni

He lähtevät omaan elämäänsä.
Heitä ei aina näy, ei kuulu.
Mutta sydämeni ei ole tyhjentynyt.

He löytävät oman paikan, omat ystävät,
oman rakkaan.
He kasvattavat omia pieniä sydämellään. 

Jokaisella heillä on oma paikkansa,
eikä sydämeni ole liian täysi. 

-Päivi Rahkola- 




 
Toukokuiset päivät tuntuvat kiitäneen 
toinen toisensa jälkeen tavallisissa arkiaskareissa
ja kevään viileissä odotuksen päivissä. 

Kaikki tuntuu olleen niin tuttua ja tavallista,
 toisaalta niin saamattoman tuntuista, 
että ei ole ollut paljon ylös kirjattavaa. 
Paitsi se pitää mainita, 
että peruna ja salaatit on kylvetty pienen apulaisen kanssa 
ja mökkikausi on avattu äitienpäivän aattona. 




Mutta nyt taas kirjoitan.
Kirjoitan ilosta, 
 sunnuntai-iltayön suloisesta viestistä. 
Toukokuisen odotus on päättynyt.
Hän on saapunut pikkuperheen 
ja meidän kaikkien iloksi. 

~~~❤~~~

Ihastelin eilen pihalla ilta-auringon valoa,
joka siivilöityi oksien välistä 
korostaen kauniisti kevään kevyttä vihreyttä,
hiirenkorvaisia lehtiä.
 Valo siivitti iloa elämästä;
siitä täydellisestä hetkestä, 
jolloin elämä vaan yhtäkkiä puhkeaa kukkaan. 


Metsänreunasta löysin yönlevolle käyneiden metsätähtien joukosta 
yhden kukkasen, jolla oli terälehdet avoinna.
Kuin pieni tyttären tytär, 
edellisenä iltana kukkaan puhjennut 
ja niin soma päästä varpaisiin. 




Minulta kysyttiin, 
tunnenko riittämättämyyttä näiden useiden pienten rinnalla. 

Vastasin kysyjälle. 
Me elämme omaan elämäämme 
ja nuoret perheet lapsineen omaansa. 

Lastenlapsille on annettu vanhemmat 
ja me papan kanssa olemme heille bonuslisä,
kuin nonparellit jätksiannoksen päällä.

Lastenlapset ovat meille elämän tarjoama jälkiruoka,
josta saamme nauttia ja herkutella. 
Kuljemme lastemme ja heidän perheittensä rinnalla 
ja autamme tarvittaessa, jos pystymme 
ja toki toivomme, 
että kukaan omistamme ei millimetrimitalla tekemisiämme laske. 


Jokaisella heillä on oma paikkansa,
eikä sydämeni ole liian täysi. 
 



Kevään kaunis herkkä hetki.
Tuomen kukka nukkuu vielä nupussaan.
 Odotus ei ole sittenkään päättynyt! 

~~~~~❤~~~~





 

12. toukokuuta 2025

Erikoinen rakennus



Nähdessäni tämän talon, 

Talo itsessään ei toki ollut mitenkään erikoinen.
Se oli sellainen parvekkeellinen, ilmeisesti betonista tehty perustalo, 
joka löytyy Kreetan pääkaupungista Iraklionista.
Tuo talon päätyyn maalattu kaupunkinäkymä teki minusta
 talosta poikkeavan ja erottuvan, erikoisen.
Siitä tuli yhdenlainen maamerkki shoppailupäiväämme; 
sen mukaan osasimme suunnistaa bussiasemalle. 




Maalaus oli kivasti koottu realistinen näkymä. 
Oranssilla maalattu talo sekä aitaus jatkuvat mukavasti talon sivuseinällä
ja talon savupiippu näyttää olevan sinisen talon katolla. 
Minusta tämä oli sellainen hyvänmielen seinä;
 pirteä ja selkeälinjainen taideteos, 
talorivistöjen piristäjä. 




Oliko se sitten erikoinen rakennus 
vai kivasti koristeltu talo? 

Onko se erikoisuuskin omalla tavallaan katsojan silmissä?
Kukin näkee rakennuksetkin omasta näkökulmastaan
ja arvottaa myös erikoisuuden erilailla. 




Oli miten oli sen erikoisuuden kanssa, 
nappasin nämä kuvat tämän haasteen nimiin kiirehtiessämme bussiin.
Tämäkin talo ja seikkailu kaupungin kaduilla 
vanhassa kaupungissa jäivät muistojen joukkoon.


~~~~~~

Mitä mieltä muuten olet näistä haaste -postauksista?





 

9. toukokuuta 2025

Syntymäpäivän aatoksia

 "Kevään lapsi kylpee valossa, 
syntyy lintujen laulussa,
herää nuppujen auetessa."




Toukokuun tuplajuhlaviikonloppu. 
Aamulla äiti, 82, soitti ja lauloi onnittelulaulun.
Se tuntui hyvälle, liikuttavalle. 
Lahjalle. 
Onnellisen päivän alulle.  

Päivän mittaan tuli 
 onnitteluja kymmenittäin sieltä ja täältä.
Lueskelin niitä päiväkahvilla omassa rauhassani,
makustellen, kuulostellen. 
Äidille, anopille, mummulle, mummille, mummolle. 
Siskolle, ystävälle. 

Paljon kauniita sanoja. 
Onnea ja Iloa.
Siunausta ja terveyttä. 
Kaikkea hyvää.  

Ja kukkaisajatuksiakin! 




Elina Salmisen sanat tulevat lähelle:

Ikä ei ole vain numero
se on jokainen selvitty talvi
kaikkien kesien kukinnot

Se on ripeät aamut
ja pitkälle puhutut yöt
syksyn haikeus ja jäljet
kohdattujen katseissa

Ikä ei ole 
vain numero
Se on luku

tarinassa jonka 
jokaisessa keväässä
kasvaa siemenen verran 
sitkeintä toivoa.

~~ ❤ ~~

Ystävältä tuli ihana 
Mietteitä maalta -ajatus tähän iltaan,
johon kiteytyy tämän päivän aatokseni: 

Eletyistä hetkistä
monen värisistä eilisistä
niistä minut on tehty
kuplivan kirkkaista päivistä
ja mustaakin mustemmista

Lähekkäin 
ilo ja suru
ovat vierelläni kulkeneet 
monin tavoin muokanneet

juuri sen 
mitä olen nyt. 




Aloitan viikonloppuani onnen ja ilon siivittämänä,
pilvien takaa kurkkivan auringon säteiden alla. 

Tunnen iloa tästä syntymäpäivästä, 
vanhenemisesta ja varttumisesta. 
Täyteläisen päivien ja vuosien jälkeen 
tästä elämän vaiheesta. 
Rakkaista ihmisistä lähellä ja kauempana
-kaikki ajatuksen kantaman päässä. 




Lämpöinen ajatus Sinun viikonloppuusi! 








4. toukokuuta 2025

Reissussa hyvä, kotona paras



 Niin meni huhtikuu ja tuli toukokuu, 
meni loma, parin viikon irtiotto arjesta 
ja palasimme taas tuttuihin, turvallisiin kuvioihin. 
Tosin kovin kalsealtahan se tuntui palata tähän kotoiseen kylmyyteen.
 Sinivalkoiset tunnelmat siivittivät matkaamme 
ja onneksemme silloin oli vasta Finnairin lakon aatto.




Kirjoittelinkin lomalta,
että suomalainen puhdas juomavesi nousi reissussa taas arvoonsa. 
Samoin myös hyvä jätevesiverkosto, jonne sopii tipauttaa vessapaperiakin. 
Kierrättäminen on meillä viety kyllä hyvälle tasolle 
ja mm. pullojen palaututtamisesta saatava pieni summa on motivoiva pointti. 
Muovipullojen ja tölkkien määrä luonnossa oli kyllä niin surullinen näky
ja yleensäkin roskahuolto toisaalla näytti ontuvalta. 






Ihastelin näitä kauniita pieniä kohtia kotien pihoilla ja parvekkeilla.  
Kukat ovat sielläkin arjen kauneutta.
Vihreys ja vehreys tuovat iloa heidänkin arkeensa, 
joka on sitä samaa arkea kuin mekin elämme.
 Pyykkejä riippui parvekkeiden ja pihojen pyykkinaruilla 
ja perheet kävivät ostoksilla marketeissa ja markkinoilla. 
Kujilla tuoksui kotiruoka ja perheet näyttivät kokoontuvan syömään yhdessä.
Kovin pieniltä toki tuntui heidän pihansa
sekä kapeiden, asfaltoitujen kujien neliöt pienten leikkeihin ja pallotteluihin,  
mutta lapsuuden iloa loisti kasvoilta. 
Oli mukavan näköistä, kun perheet lapsineen kokoontuivat leikkipuistoihin. 
Sellaista yhteisöllisyyttä ehkä kaipaisin kotikaupunkiinkin. 


~~~~


Liikennekulttuuri on ’etelässä’ oma taiteenlajinsa. 
Porukka ajelee  skoottereilla ja mopoilla kypärä päässä tai kypärättä, 
itsekseen tai vaikkapa perheellä kolmestaan. 
Pieni kyytiläinen taittaa matkaansa vanhempansa sylissä tukka hulmuten. 
Autoilijat väistävät, antavat tilaa sivusta tuleville ja liikenne soljuu. 
Ei näkynyt keskarin näyttäjiä eikä tööttääjiä. 
Autot jäivät parkkiin siihen, mihin sopi. 
Ne pienet autot, jotka parhaimmillaan sopivat tien poskeen vaikk poikittain.   
Mielenkiintoista. Maassa maan tavalla. 

Yksi mielenkiintoinen asia oli muuten myös se, 
että näimme poliisiauton kolme kertaa
emmekä kuulleet ambulanssin hälytysääniä. 




Täällä kotona kaktus vastaanotti meidät muutamilla kukkasilla. 
Odotin, että perennapenkissä olisi ollut jo enemmän elämää, 
mutta vain muutama piipo pilkistää vasta mullasta. 
Pihapuiden lintumökit näyttävät olevan varattuna 
ja äsken huumasin eilen ripustetun, vanhan maahan pudonneen pöntön ovisuullakin
 olevan jo vuokralaisen tilaa mittomassa.
 Kevään ihania ihmeitä! 

Sanotaan, että pihan haravoinnin voi jättää tekemättä.  
Minä rapsutin eilen takapihalta lehdet ja risut pois. 
Nyt siellä näyttää siistille.
Kylmyydestä huolimatta on sellainen odottava, keväinen olo. 
Oma maa mansikka -fiilis. 




Ilo ja suru,
valo ja harmaus,
aurinko- ja sadepäivät vuorottelevat elämässä. 

Reissun ilon jälkeen pysähdyimme hetkeksi elämän katoavaisuuden äärelle.
Me kukin olemme täällä lopulta hetken.  
Syntymän ihmeen ja elämän moninaisuuden rinnalle kuuluu väistämättä myös kuolema. 
Elämä on kaikilla rajallista. 

Saattelimme eilen setäni, isäni viimeisen veljen haudan lepoon.
Olemme serkkujemme kanssa siirtyneet "etulinjaan", 
sukumme vanhimmiksi. 
Eilisessä ja tässä päivässä kantavat muistot.  
Laulun sanat muistuttavat meitä 
kauniiden sanojen sanomisesta ja kiittämisestä 
-ajallaan. 




Reissussa hyvä, 
kotona paras. 

Joskus täytyy mennä kauas,
nähdäkseen lähelle. 
Se tuli taas kotiuduttua mieleen. 



Joko siellä on kevät edennyt ja kukkaset kukkii?